Miéna

Miénan kunta rajoittuu pohjoisessa Koutialan piirin Kafo Fabolin, idässä Karagouana Mallén ja N’Tossonin, kaakossa Konséguélan, lounaassa Koninan ja luoteessa Ségoun alueen Blan piirin Falon kuntiin[2][3]. Maisemaa leimaavat tasangot ja alangot. Ainoat vesistöt ovat sadekautena syntyvät lammet ja kosteikot. Aikoinaan laajat metsät on hakattu pelloksi ja polttopuuksi. Samalla myös riistaeläimet ovat kadonneet.[4]

M’Pessoban arrondissementtiin kuuluvassa kunnassa on neljä kylää: Mièna, Mpèmougou, Ndiéguéla ja Sintéla. Niiden lisäksi on lukuisia pienempiä asutuksia.[5]

Asukkaat ovat etupäässä bambaroita. Heidän lisäkseen on kielensä menettäneitä miniankoja sekä fulbeja ja äskettäin muuttaneita boboja.[6] Vallitseva uskonto on vasta hiljattain omaksuttu islam. Kunnassa on myös muutamia protestantteja.[7]

Miénalaisten esivanhemmat kuuluivat Segun bambaravaltakuntaan, josta he muuttivat Banijoen yli etsimään vapaita viljely- ja metsästysmaita. Miénan kylän on perustanut nykyisestä Sakoïban kunnasta saapunut suku 1700-luvulla. Banin oikean rannan bambara-asutusta kutsutaan nimellä Dionkala.[8] Ranskan siirtomaa-aikana Miéna oli kantonin keskus[9].

Miénasta on 35 kilometriä Ségoun ja Koutialan väliselle maantielle. Valtion puuvillayhtiö CMDT ylläpitää ainoaa ympärivuotista tietä, mutta sekin on huonossa kunnossa. Kylien väliset maastoon tehdyt reitit ovat sadekaudella kulkukelvottomia.[10]

Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely, karjanhoito ja keräily. Maanviljelyä harjoittaa yli 90 prosenttia väestöstä. Tärkeimmät viljakasvit ovat hirssi, durra, maissi ja fonio. Alangoilla ja kosteikoilla viljellään riisiä. Ylijäämävilja myydään paikallisilla markkinoilla. Tärkeimmät rahakasvit ovat puuvilla, maapähkinä, kenaf, seesami, vesimeloni ja kurpitsa. Miénan kunta on yksi CMDT:n suurimpia puuvillan tuottajia Koutialan piirissä. Laajeneva puutarhanhoito tuottaa vihanneksia, juureksia, sitrushedelmiä ja banaaneja, joista osa menee myyntiin. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit, siat ja siipikarja. Sintélassa harjoitetaan mehiläistenhoitoa. Keräilyn kohteena olevista siemenistä ja hedelmistä valmistetaan karitevoita, maustekastikkeita, saippuaa ja mehua.[11]

Muita elinkeinoja ovat käsityöammatit ja pienimuotoinen kaupankäynti. Käsityöläiset valmistavat muun muassa puu- ja metalliesineitä, mutta perinteiset kastiryhmät ovat ulkomaisen tehdastavaran takia siirtyneet maatalouteen ja muihin ansiotöihin. Kaupankäynnin kohteena ovat vilja ja sekatavarat. Miénassa pidetään perjantaisin yhä tärkeämmäksi käyvät markkinat. Nuoriso hakeutuu ansiotöihin kaupunkeihin tai kultaesiintymille.[12]

Miénan alakoulu on perustettu vuonna 1962. Nykyään Miénassa on myös yläkoulu ja muissa kylissä alakoulut. Kunnassa toimii koraanikouluja, aikuisten lukutaitokeskuksia sekä koulutus- ja kehittämiskeskuksia koulun ulkopuolella oleville 9–15-vuotiaille.[13] Kunnassa on melko hyvin varustettu terveyskeskus, jossa työskentelee lääkäri ja ammattitaitoisia sairaanhoitajia. Sen rinnalla harjoitetaan perinteistä lääkintää.[14] Vesihuolto perustuu perinteisiin ja nykyaikaisiin kaivoihin sekä porakaivoihin. Sadekauden jälkeen muutaman kuukauden ajan säilyviä lampia ja kosteikkoja käytetään karjan juottopaikkoina ja puutarhaviljelyyn.[4]

Kunnassa on Malitelin ja Orangen matkapuhelinverkot. Alueella kuuluvat kansallisen radioyhtiön ja lähiradioiden lähetykset, mutta television näkyvyys on heikohko.[10]

Bambaroiden perinteinen kulttuuri riitteineen, tansseineen ja musiikkiesityksineen on väistynyt islamin tieltä viime vuosikymmenten aikana[15]. Nuoriso pelaa jalkapalloa ja kilpailee lähikylien kanssa urheilu- ja kulttuuriviikoilla. Järjestötoimintaa edustavat nuoriso-, nais- ja maanviljelijäyhdistykset. Bamakossa toimii kunnan kehittämiselle omistautunut järjestö.[16]

• Monographie de la commune de Miena Association pour le developpement de la commune de Miena. 2018. Arkistoitu 29.8.2019. Viitattu 29.8.2019.