Mevalonaattikinaasi

Mevalonaattikinaasi on transferaaseihin kuuluva entsyymi. Entsyymi katalysoi fosfaattiryhmän siirtoa ATP-molekyyliltä mevalonihapolle ja tuotteena muodostuu fosfomevalonihappoa. Mevalonaattikinaasi osallistuu terpenoidien ja steroidien biosynteesiin ja sitä tavataan niin aito- kuin esitumaisistakin eliöistä. Mevalonaattikinaasin EC-numero on EC 2.7.1.36.[1][2]

Malli rotan mevalonaattikinaasin rakenteesta

Rakenne ja toiminta

Rakenteeltaan mevalonaattikinaasi on kahdesta keskenään samanlaisesta alayksiköstä koostuva dimeeri. Ihmisen entsyymin molekyylimassa on 84 kDa. Entsyymi vaatii toimiakseen magnesiumioneja, jotka avustavat ATP-molekyylin sitoutumisessa entsyymiin. Mevalonaattikinaasi hyväksyy fosfaattiryhmän luovuttajaksi myös eräät muut nukleotiditrifosfaatit kuten UTP:n.[1][2] Entsyymi sitoutuu ensin mevalonihappoon ja tämän jälkeen ATP:hen. Katalyyttisesti tärkeässä roolissa on aktiivisen keskuksen aspartaattiryhmä, joka ottaa vastaan protonin mevalonihapon hydroksyyliryhmältä. Näin hydroksyyliryhmästä tulee voimakkaampi nukleofiili joka reagoi ATP:n elektrofiilisen fosfaattiryhmän kanssa. Tuotteena muodostuu fosfomevalonihappoa ja ADP:tä.[2][3]

Puutteellisesti toimiva mevalonaattikinaasi aiheuttaa harvinaisen periytyvän sairauden immunoglobulinemia D-oireyhtymän. Oireina ovat jaksottainen kuumeilu, nivelkivut, nivelten turpoaminen ja huonovointisuus. Sairaus periytyy autosomien välityksellä.[4][5]

Lähteet
  1. EC 2.7.1.6 - galactokinase Brenda. Viitattu 15.7.2018. (englanniksi)
  2. Zhuji Fu, Ming Wang, David Potter, Henry M. Miziorko, & Jung-Ja P. Kim: The Structure of a Binary Complex between a Mammalian Mevalonate Kinase and ATP. Journal of Biological Chemistry, 2002, 277. vsk, s. 18134–18142. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.7.2018. (englanniksi)
  3. John McMurry, Tadhg P. Begley: The organic chemistry of biological pathways, s. 130–131. Roberts and Company Publishers, 2005. ISBN 978-0974707716. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.7.2018). (englanniksi)
  4. Mevalonaattikinaasin vajaatoiminta (MKD) ja Hyperimmunoglobulinemia D-oireyhtymä (HIDS) Reumaliitto. Viitattu 16.7.2018.
  5. Gary S. Firestein, Ralph Budd, Sherine E Gabriel, Iain B. McInnes, James R O'Dell: Kelley's Textbook of Rheumatology, s. 1603. Elsevier, 2012. ISBN 9781437717389. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.7.2018). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.