Mette Frederiksenin II hallitus

Frederiksenin II hallituksen ohjelma on kirjoitettu 60-sivuiseen asiakirjaan. Tärkeimpiä uudistuksia ovat verouudistus, yleisten vapaapäivien vähentäminen, uudet ilmastotavoitteet, tuloperusteisen oppilasjaon poistaminen, koulutusuudistus, vastaanottokeskuksen perustaminen Euroopan ulkopuolelle, julkisen sektorin työntekijöiden palkkojen nosto, eläkejärjestelmän uudistaminen sekä käteisavustussopimuksesta luopuminen.

Frederiksenin kolmiapilahallituksesta on oletettu muodostuvan poliittinen tilkkutäkki ja tämän vuoksi hallituksen pitämistä yhteistyökykyisenä on pidetty historiallisesti vaikeana. Venstre-puolueen puheenjohtaja Jakob Ellemann-Jensen on myöntänyt rikkoneensa vaalilupaukset, sllä hän lupasi ettei vie puoluettaan hallitukseen Frederiksenin kanssa. Myös sosiaalidemokraattien vasen siipi on epäillyt yhteistyön sujuvuutta. Politikenin toimittaja, Helle Thorning-Schmidtin entinen neuvonantaja Noa Reddington on arvioinut, että lupausten rikkominen on edellytys eduskuntajärjestelmän viemiseksi eteenpäin. Hän on huomauttanut, että puolueet ovat yksimielisesti välttäneet vaalilupauksia vuodesta 2001 alkaen.[4]

Avisen Danmarkin poliittinen toimittaja Casper Dall on arvionut että kolmiapilahallitus on vahva enemmistönsä vuoksi, eikä tarvitse tukea muilta kansankäräjäpuolueilta. Frederiksenin edellistä hallitusta on arvosteltu liian voimakkaasta toiminnasta ja uuden hallituksen on arvioitu lisäävän avoimuutta. Tämän johdosta tullaan näkemään enemmän poliittisia erimielisyyksiä ja hallituksen sisäisiä vuotoja. Dall on kuvaillut kolmiapilahallitusta järkiavioliitoksi, sillä puolueiden on kyettävä muodostamaan yhteisiä kantoja.[4]

Venstren strategisena neuvonantajana toiminut Steffe Hjatelin uskoo, että hallitus voi osoittautua avoimemmaksi. Hjatelin uskoo, että ilman ministeripaikkaa jääneet haluavat ilmaista tyytymättömyyttään ja keskustella enemmän toimittajien kanssaa. Hjatelin arvioi, että hallitusyhteistyö on erityisesti Venstrelle hankala useiden rikottujen lupausten vuoksi. Tämän vuoksi tullaan näkemään useita tilaisuuksia, jossa Ellemann-Jensen joutuu edustamaan luotettavana kumppanina Mette Frederiksenin rinnalla.[4]

Hallituksessa ristiriitoja voi aiheuttaa kahden entisen vihollisen yhdistymisen lisäksi myös kahden entisen pääministerin, Mette Frederiksenin ja Lars Løkke Rasmussenin kohtaaminen. Løkke Rasmussen on myös Venstren entinen puheenjohtaja ja Ellemann-Jensenin entinen pomo. Hjatelin uskoo, että Ellemann-Jensen ja Løkke Rasmussen ovat jakaneet selvästi omat politiikan alueensa.[4]