Metsänhakkuu

Metsänhakkuu (joskus myös metsänkorjuu) on metsätaloudellinen toimenpide, jossa kasvanut puusto kerätään talteen. Talteenoton vaiheet ovat leimikon suunnittelu, hakkuu ja puunkorjuu. Metsänhakkuumenetelmiä ovat tavaralajimenetelmä ja kokorunkomenetelmä. Tavaralajimenetelmässä puu katkotaan metsässä ja latva sekä oksat jätetään metsään, kun taas kokorunkomenetelmässä puu kaadetaan metsässä, mutta tuodaan varastopaikalle kokonaisena oksien kanssa karsittavaksi ja karkottavaksi mittaan.

Kuitupuuta odottamassa kuljetusta.
Harvesteri työssään.
Hevoset tukkien vedossa.

Tavaralajimenetelmässä on vain kaksi konetta metsässä joista kuormatraktori tuo moton mittaan katkomat puut kuormatilassa metsäautotien varteen varastopaikalle Tähän sekametsän monilajisuudesta johtuvan edestakaisin ajamisen ehkäisemiseksi on kehitetty lajittelupankko, jossa kuormatilassa on yleensä pienet piikit jotka nousevat pystyyn jakaen kuormatilan osiin jolloin kuljettajan on helpompi kuormata ja purkaa eri puulajeja ilman, että ne sekoittuvat toisiinsa.[1]

Tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa ennen ainespuuta kerryttäviä hakkuita taimikko perustetaan ja hoidetaan (taimikonhoito). Jos metsässä on hakkuuta hankaloittavaa alikasvosta, se yleensä raivataan ennen hakkuuta. Nykyisin metsätaloudessa käytetään yleisesti taloudellisesti kannattavampaa ja monimuotoisuuden kannalta parempaa hallitun hoitamattomuuden toimintamallia, jossa raivataan vain tarpeellinen alikasvos kaadettavien puiden ympäriltä.

Suomessa metsän omistaja tekee päätöksen metsänhakkuusta. Hakkuuvelvoitetta ei ole, eikä hakkuutapaa rajoiteta millään tavoin. Metsänomistajan on kuitenkin tehtävä hakkuusta metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskukselle viimeistään kymmenen vuorokautta ennen hakkuun aloittamista.[2]

Metsänhakkuun vaiheita

Harvennushakkuu on puunkorjuuta, jossa harvennetaan liian tiheässä kasvavia puun runkoja. Harvennushakkuun tuloksena jokaiselle kasvavalle puulle jää tarpeeksi tilaa. Metsä harvennetaan noin 80 vuoden kasvuaikanaan tavallisesti kaksi kertaa. Ensiharvennushakkuu on ensimmäinen myyntipuuta tuottava hakkuu. Se tehdään Etelä-Suomessa puuston ollessa noin 30–40-vuotiasta ja Pohjois-Suomessa 10–20 vuotta myöhemmin. Harvennushakkuita tehdään metsän kiertoaikana yleensä 2-3. Puuston koosta ja tiheydestä riippuen harvennuksessa kertyy sahapuuta, kuitupuuta, kuitu- ja energiapuuta tai pelkkää energiapuuta [3]. Kuitupuun hinta ensiharvennuksessa on 10–13 euroa kuutiometriltä. [4].

Selluloosa-, paperi- ja kartonkiteollisuudelle menevän kuitupuun arvo on noin kolmasosa tukkipuun arvosta. Ensiharvennushakkuut ovat puuntuotoltaan niin vähäarvoisia, etteivät ne aina kata hakkuukustannuksia. Valtio tukee huonosti kannattavia taimikonhoito- ja nuoren metsän hoitotöitä yksityismetsissä [5].

Suomen metsistä neljäsosa on ollut hakkaamatta kolmenkymmenen vuoden aikana[6].

Suomessa erilaisia harvennustapoja ovat yläharvennus, alaharvennus ja laatuharvennus. Alaharvennus on harvennustavoista tavallisin, ja siinä poistetaan kilpailussa suurempien yksilöiden varjoon jääneet rungot. Yläharvennuksessa poistetaan etupäässä selkeästi suurimpia puuyksilöitä, jolloin harvennksen tukkipuukertymä kasvaa. Laatuharvennus on etupäässä ensiharvennusmänniköiden harvennustapa, jossa olennaista on erityisen oksaisten, ns. susipuiden, poisto. Sairaat puut poistetaan jokaisella harvennustavalla.[7]

Päätehakkuu eli uudistushakkuu on puunkorjuuta, jossa kypsään ikään kasvanut puusto korjataan talteen ja metsä uudistetaan. Uudistushakkuun ajankohta vaihtelee puulajien ja kasvupaikan mukaan. Erilaisia uudistushakkuun muotoja ovat avohakkuu, siemen- ja suojuspuuhakkuu, kaistalehakkuu ja pienaukkohakkuu [8].

Hakkuut erityiskohteilla Metsälain 6§: ”Jos hakkuun kohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta erityistä merkitystä, hakkuu voidaan tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla.” Erityishakkuita ovat muun muassa säästöpuuhakkuut, poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut. [9] Hakkuualueiden rajat ja esimerkiksi vältettävät luontokohteet merkitään GPS-pohjaiseen paikkatietojärjestelmään. Hakkuukoneen automaattinen hälytysjärjestelmä hälyttää, jos hakkuu uhka suuntautua kielletylle alueelle. [10]

Metsänhakkuuta Oregonissa vuoden 1905 tienoilla.

Jatkuvan eli erirakenteisen metsänkasvatuksen menetelmässä yhdistetään erilaisia hakkuutapoja. Tavoitteena on saada aikaiseksi sellaiset olosuhteet, jossa metsä uudistuu ilman avohakkuita[11]. Korjuuta voi verrata harvennushakkuuseen, mutta on vaativampaa, koska tavoitteena on mahdollisimman pitkälle säästää elinvoimaiset pienemmät puuyksilöt vahingoittumattomina. Jatkuva kasvatus vaatii tarkempaa suunnittelua kuin avohakkuisiin perustuva metsätalous. Jatkuva kasvatus ei sovellu kaikille metsätyypeille, eikä kaikenlaisiin metsiin. Jatkuvan kasvatuksen edellytyksenä on uusien taimien syntyminen, joten jo valmiiksi paljon taimiainesta sisältävillä kohteilla jatkuvan kasvatuksen onnistuminen on todennäköisempää. Sopivaan paikkaan ja oikein tehtynä se voi olla taloudellisesti kannattavaa[12], mutta puuntuotos on jaksollista metsänkasvatusta heikompaa[11]. Pitkällä aikavälillä jatkuva kasvatus saattaa olla jaksollista kasvatusta kannattavampaa. Mäntymetsien ylispuukasvatuksessa on mahdollista tuottaa huomattavasti parempilaatuista puuta kuin jaksollisessa kasvatuksessa.[13] Menetelmän tavoitteena on avohakkuiden ja puhtaan taimikkovaiheen välttäminen[13] Norjasta on myös näyttöä, että hirvituhot vähenevät[14]. Haasteita ovat muun muassa luontaisen taimettumisen varmistaminen, sekä maannousemasienen torjunta. Erityisesti valoa vaativat puulajit, kuten rauduskoivu ja mänty uudistuvat jatkuvasti peitteisessä metsässä perinteisiä menetelmiä heikommin.

Puunkorjuumenetelmiä

Metsänhakkuussa puut korjataan pääasiassa koneellisesti. Talousmetsän puunkorjuu tapahtuu joko täysin tai osittain koneellisesti. Perinteisessä metsänhakkuussa puut sahattiin käsisahoilla ja korjattiin metsästä hevosvetoisella reellä. Metsänkorjuun koneellistuminen alkoi puukaadosta, joka tapahtui moottorisahan avulla. Moottorisaha korvasi puunkorjuun raskaimman vaiheen eli puunkaadon, jolloin voidaan puhua osittain koneellistetusta metsänhakkuusta. Nykyinen tapa on täysin koneellistettu metsänhakkuu, jossa puuston korjuussa käytetään maataloustraktoreita tai suuremmissa metsänhakkuukohteissa harvestereita (Arkistoitu – Internet Archive), eli metsätraktoreita. Monitoimikone eli harvesteri kaataa puun, karsii ja katkoo sopivanpituisiksi tukeiksi, pikkutukeiksi, rangoiksi ja kuitupuuksi asiakaslähtöisesti puunostajan antaman katkontaohjeen mukaisesti.[15] Katkontamittoihin vaikuttaa aina puun .jatkojalostuskäyttö Koneellistetun hakkuun haittapuolena on koneiden aiheuttamat vahingot metsäpohjalle, sekä käyttörajoitukset erityisen kivikkoisissa ja jyrkkärinteisissä hakkuukohteissa. Aroissa hakkuukohteissa puut korjataan pienemmillä koneilla tai joskus harvoin hevosvetoisella reellä tai vaunulla, koska tämä tapa säästää luontoa. Esimerkkinä hakkuukohteista, joissa hevosia käytetään, ovat kaupunkien puistot, luonnonsuojelualueet ja vesistöjen saaret.

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta
  • Käyhkö, Arttu: Metsätyökoneet Suomessa. Kustantaja Laaksonen, 2015. ISBN 978-952-5805-69-7.
  • Käyhkö, Arttu: Suuri Metsäkonekirja. Kustantaja Laaksonen, 2017. ISBN 978-952-5805-93-2.
  • Käyhkö, Arttu: Volvo metsäkoneet. Kustantaja Myllymäki, 2019. ISBN 978-952-69085-2-6.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.