Metsäkanat
Metsäkanat (Tetraoninae, synonyymi Tetraonidae) on pohjoisten alueiden kanalintujen alaheimo, johon kuuluu 17 lajia. Metsäkanat ovat tunnettuja komeista soidinmenoistaan. Yleisin metsäkanalaji suomessa on teeri. Joissakin murteissa metsäkanalla on tarkoitettu riekkoa. [1]
| Metsäkanat | |
|---|---|
 Riekko (Lagopus lagopus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: | Aitokanat Phasianidae |
| Alaheimo: |
Metsäkanat Tetraoninae Vigors, 1825 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö
Metsäkanat ovat keskikokoisia tai suuria, voimakasrakenteisia lintuja. Niillä on höyhenpeitteiset sierainaukot ja voimakkaat, osaksi tai kokonaan höyhenpeitteiset jalat, joissa ei ole kannuksia toisin kuin aitokanoilla. Siivet ovat pyöreät ja käsisulat jäykät ja kaartuvat. Metsäkanojen lento on äänekästä ja lennossa vuorottelevat nopeat siiveniskut ja liidot.[2]
Elintavat
Metsäkanat ovat paikkalintuja ja ne elävät tuntureilla ja laajoissa havumetsissä. Ne käyttävät ravinnoksen pääasiassa kasvinosia, mutta kesäisin ne syövät myös hyönteisiä. Metsäkanojen pesä on maassa ja naaras hoitaa poikaset yksin.[2]
Suomessa tavattavia lajeja
Lähteet
- Nykysuomen sanakirja III osa L-N, s. 400. WSOY, 1996. ISBN 951-0-18624-8.
- Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 48. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
Kirjallisuutta
- Markus Varesvuo ja Pertti Koskimies: Metson suku – Suomen kanalinnut. Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-164-3.