Metolatsoni

Metolatsoni (C16H16SN3ClO3) on sulfonamideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä diureettina muun muassa sydämen vajaatoiminnan sekä korkean verenpaineen hoidossa.

Metolatsoni
Metolatsoni
Metolatsoni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
7-kloori-2-metyyli-3-(2-metyylifenyyli)-4-okso-1,2-dihydrokinatsoliini-6-sulfonamidi
Tunnisteet
CAS-numero 17560-51-9
ATC-koodi C03BA08
PubChem 4170
DrugBank DB00524
Kemialliset tiedot
Kaava C16H16N3ClO3S 
Moolimassa 365,838
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 252–254 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 65 %[2]
Proteiinisitoutuminen 50-70 %[2]
Metabolia Vähäistä
Puoliintumisaika 8-14 h[3]
Ekskreetio Virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Ominaisuudet ja käyttö

Metolatsoni vaikuttaa munuaisten nefronien osaseen distaaliseen tubulukseen. Aine vähentää natriumin ja kaliumin takaisinimeytymistä, mikä aiheuttaa diureesin. Yhdistettä voidaan käyttää yhdessä niin kustuttujen loop-diureettien kanssa. Teholtaan metolatsoni on tiatsididiureetteja voimakkaampi erityisesti, mikäli potilas sairastaa munuaisten vajaatoimintaa. Metolatsonia käytetään muun muassa sydämen vajaatoiminnasta seuraavan turvotuksen hoidossa. Yleensä sitä annetaan muutamana päivänä viikossa.[2][3][4][5]

Haittavaikutukset

Tyypillisin metolatsonin aiheuttama haittavaikutus on elektrolyyttien epätasapaino, jossa natriumin ja kaliumin pitoisuus elimistössä laskee. Haittavaikutuksia voivat olla muun muassa liian alhaiseksi laskeva verenpaine, huimaus, huonovointisuus sekä ihottuma.[3][6]

Valmistus

Metolatsonin valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa 5-kloori-2-metyylianiliini reagoi etyyliklooriformiaatin kanssa karbamaattijohdannaiseksi. Yhdisteen aromaattinen rengas sulfonoidaan klooririkkihapon avulla ja sulfonihapporyhmä reagoi ammoniakin kanssa sulfonamidiksi. Tämän jälkeen metyyliryhmä hapetetaan karboksyylihapporyhmäksi kaliumpermanganaatilla. Näin muodostunut 4-kloori-5-sulfamoyyli-N-etoksikarbonyyliantraniilihappo syklisoidaan fosgeenin tai tionyylikloridin avulla anhydridiksi, joka reagoi o-Toluidiinin kanssa amidiksi. Muodostuvan yhdisteen reaktio asetaldehydin dimetyyliasetaalin kanssa johtaa metolatsoniin.[7][8]

Lähteet
  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1049. 12th Edition. , 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 739. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
  3. William H. Frishman,Angela Cheng-Lai,James Nawarskas: Current Cardiovascular Drugs, s. 239. Birkhäuser, 2005. ISBN 978-1-57340-998-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
  4. Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 35. Diureetit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 1.12.2016.
  5. Raimo Kettunen: Diureetit sydämen vajaatoiminnan hoidossa Duodecim Terveyskirjasto. 16.6.2014. Arkistoitu 2.12.2016. Viitattu 1.12.2016.
  6. Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Cardiovascular Drugs, s. 252. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53268-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
  7. Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 1.12.2016
  8. Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 284. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.