Metapontion

Metapontion perustettiin Akhaiasta tulleiden asuttajien siirtokuntana. Tämä tapahtui arkeologisten löytöjen perusteella noin 630 eaa., mutta perinteisen käsityksen mukaan jo aikaisemmin noin 700–690 eaa. Eusebios ajoitti jostakin syystä Metapontionin perustamisen jo noin vuoteen 733–732 eaa., mutta tämä tekisi siitä yhden koko Italian varhaisimmista kreikkalaiskaupungeista, mikä ei selvästikään voi pitää paikkansa.[1][2][3]

Heeros ja siivekäs hevonen. Reliefi Metapontionista, 600-luku eaa.

Kreikkalalaisessa mytologiassa kaupungin perustaminen ajoitettiin vieläkin varhaisemmaksi, mykeneläisen kauden lopulle. Strabonin mukaan sen perustajana pidettiin Pyloksesta tulleita asuttajia, jotka olivat palanneet Nestorin mukana Troijan sodasta. Junianus Justinuksen mukaan sen perustaja olisi ollut Epeios, joka oli rakennuttanut Troijan puuhevosen. Eforokselta tunnetun kolmannen perinteen mukaan perustajat olisivatkin olleet fokislaisia, ja näiden johtaja olisi ollut Krisan tyranni Daulios. Neljännen version mukaan kaupunki olisi saanut nimensä heeros Metaboksesta. Tämä yhdistettiin Metapontokseen, joka oli myyteissä Aioloksen ja Boiotoksen isä.[3][6] Samnilaisten kerrotaan myöhemmin tuhonneen tämän varhaisen kaupungin, jonka jälkeen akhaialaiset olisivat perustaneet sen uudelleen.[1][5]

Antiikin lähteiden mukaan kaupungin paikka oli asumaton silloin, kun akhaialaiset siirtokuntalaiset saapuivat, mutta ei ole tietoa siitä, oliko paikalla todella ollut varhaisempaa asutusta. Läheiset Krotonin ja Sybariin jo aiemmin perustaneet akhaialaiset halusivat asuttaa seudun, jotta doorilainen Taras ei saisi aluetta itselleen. Siksi paikalle lähetettiin siirtokunta emämaasta, ja sen johtajaksi mainitaan Leukippos. Siirtokuntalaisten kerrotaan joutuneen kamppailemaan alueesta sekä taraslaisten että paikallisen ei-kreikkalaisen heimon oinotrialaisten kanssa.[3]

Metapontionin lyömä raha, n. 470–440 eaa. Kuvituksessa ohrantähkiä ja heinäsirkka.

Metapontionin lyömä trioboli, n. 430–400 eaa. Kuvituksessa Apollon Karneios ja ohrantähkä.

Metapontionin varhaisvaiheista tiedetään muiden Suur-Kreikan kaupunkien tavoin vain vähän. Se vaikuttaa kuitenkin nousseen nopeasti suhteellisen kukoistavaksi kaupungiksi muun muassa seudun hedelmällisen maaperän ansiosta. Se löi omaa rahaa noin vuodesta 550 eaa. lähtien. Kaupunki oli perustamis- ja heimoyhteyden vuoksi läheisissä väleissä Krotonin ja Sybariin kanssa. Kaupungit liittoutuivat jossakin vaiheessa 500-luvulla eaa. yhdessä Siristä vastaan tarkoituksena ajaa joonialaiset pois tästä kaupungista. Sota vaikuttaa päättyneen Siriin valtaamiseen ja tuhoon. Tapahtuman tarkempaa ajoitusta ei kuitenkaan tiedetä. Metapontion ei vaikuta ottaneen osaa Krotonin ja Sybariin sotaan, joka kohti viimeksi mainitun tuhoon.[1][3]

Metapontion oli filosofi Pythagoraan viimeinen elinpaikka. Pythagoralaisuus sai kaupungissa hyvän jalansijan, mitä kautta koulukunta vaikutti myös kaupungin politiikkaan. Tätä kautta kaupunki oli osana niitä levottomuuksia, joita koulukunta sai aikaan monissa Suur-Kreikan kaupungeissa. Metapontion otti Pythagoraan ja tämän oppilaat vastaan senkin jälkeen, kun nämä oli karkotettu Krotonista. Pythagoras myös haudattiin kaupunkiin hänen kuoltuaan vuonna 496 eaa. Kaupunkilaiset omistivat Pythagoraan talon Demeterin temppeliksi ja antoivat kadulle, jonka varrella se sijaitsi, nimen Museion. Pythagoraan hautaa näytettiin kaupungissa vielä Ciceron aikana ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[2][3][7]

Ateenan Sisilian sotaretken aikaan peloponnesolaissodassa vuosina 415–413 eaa. Metapontion pyrki muiden Suur-Kreikan kaupunkien tavoin pysymään aluksi puolueettomana. Sen toisena vuonna kaupunki kuitenkin liittoutui Ateenan kanssa, ja myös osallistui vähäisillä omilla joukoilla sotaretkeen. Kaupunki oli sijaintinsa ansiosta sivummalla Syrakusan tyrannin Dionysioksen myöhemmin aiheuttamalta uhalta alueen kaupungeille, eikä myöskään lukaanien kasvanut voima alueella vaikuta aiheuttaneen kaupungille suurempia ongelmia.[2][3][8]

Metapontion mainitaan seuraavan kerran historiassa vuonna 345 eaa., kun Timoleon rantautui sinne Sisilian sotaretkellään, vaikkakin kaupunki pysyi jälleen muutoin puolueettomana.[9] Epeiroksen kuninkaan Aleksanterin Italian sotaretken aikaan kaupunki oli tämän puolella, ja tuki tätä taistelussa lukaaneja ja bruttiumlaisia vastaan.[10]

Metapontionin kukoistusta ja vaurautta osoittavat sen lyömät lukuisat rahat, joissa oli kaupungin symbolina ohrantähkiä; kaupungin Delfoihin lahjoittamat kultaiset viljantähkät; sekä sen Olympiaan pystämä aarrekammio, joka oli olemassa vielä Pausaniaan aikaan.[11] Metapontionlaiset kunnioittivat Aristeasta, jonka kerrottiin ihmeellisellä tavalla ilmestyneen kaupunkiin 240 vuotta sen jälkeen kun tämä oli kadonnut Kyzikoksesta. Kaupungissa uhrattiin myös Leukippokselle tämän perustajan ominaisuudessa, sekä Neleideille liittyen kaupungin pyloslaiseen taustaan.[3][12] Kaupungin kansalaisista käytettiin etnonyymejä Metapontinos (Μεταποντῖνος) ja Metapontios (Μεταπόντιος), myöhemmin latinaksi Metapontinus.[3]

Metapontionin lyömä kultainen tetraoboli, n. 297–280 eaa. Kuvituksessa kaupungin perustaja Leukippos ja ohrantähkiä.

Kleonymoksen sotaretkellä alueen barbaareja vastaan vuonna 303 eaa. metapontionlaiset eivät jostakin syystä asettuneet tämän puolelle. Tämän vuoksi Kleonymos suuntasi lopulta aseensa kaupunkia vastaan yhdessä lukaanien kanssa. Lopulta hän sai kaupungin haltuunsa rauhanomaisesti, mutta hänen kerrotaan syyllistyneen siellä kaikenlaisiin väärinkäytöksiin valtaa pitäessään.[3][13]

Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Italian sotaretken aikaan Metapontion tuki tätä Taraksen tavoin. Ilmeisesti sodan myötä kaupunki päätyi Rooman vallan alle. Toisen puunilaissodan aikaan Metapontion siirtyi ensimmäisten joukossa Hannibalin puolella heti Cannaen taistelun vuonna 216 eaa. jälkeen. Myöhemmin sodan aikana kaupungissa oli kuitenkin roomalainen varuskunta, ja kaupunki vaikuttaa kyenneen karkottamaan varuskunnan ja ajamaan Karthagon asiaa kunnolla vasta Taraksen valtauksen vuonna 212 eaa. jälkeen. Tämän jälkeen Metapontionissa oli karthagolainen varuskunta aina siihen saakka, kun nämä kärsivät tappion Metauroksen taistelussa vuonna 207 eaa. Tappion jälkeen karthagolaiset vetäytyivät ja samalla evakuoivat kaupungin asukkaat pelastaakseen nämä joutumasta roomalaisten koston kohteeksi.[3][14]

Tämän seurauksena kaupunki taantui, eikä se enää esiinny historiassa. Sitä ei kuitenkaan ilmeisesti hylätty täysin, sillä muun muassa Ciceron kuvaus käynnistään paikalla osoittaa sen olleen edelleen olemassa kaupunkina ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Pausanias sanoo kaupungin olleen raunioina hänen aikanaan 100-luvulla jaa. Alue muuttui ajan kuluessa malarian vaivaamaksi, ja säilyi asumattomana nykyaikaan saakka.[2][15]