Metapiihappo

Metapiihappo (H2SiO3 tai polymeroituneena (H2SiO3)n[3]) on piin, hapen ja vedyn yhdiste. Se on heikko happo, yksinkertaisin piihapoista. Sitä voidaan valmistaa lisäämällä natriumsilikaatin väkevään liuokseen (vesilasiin) suolahappoa, ja poistamalla näin saadusta geelimäisestä saostumasta vettä käsittelemällä sitä 90-prosenttisella alkoholilla. Näin saatu metapiihappo on valkoista jauhetta.[4]

Metapiihappo
Tunnisteet
CAS-numero 7699-41-4[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava H2SiO3
Moolimassa 79,0981 g/mol[2]
Ulkomuoto valkoinen jauhe
Liukoisuus veteen niukkaliukoinen

Silikageelin eli piihappogeelin oletettiin ennen olevan lähes puhdasta metapiihappoa>[5], mutta nykyisten tietojen mukaan se koostuu vaihtelevassa suhteessa piidioksidista ja vedestä (SiO2 · nH2O).[6] Piidioksidi (SiO2) on sekä meta- että ortopiihapon (H4SiO4) anhydridi.

Metapiihapon suoloina voidaan pitää metasilikaatteja. Kivennäisissä esiintyvät metasilikaatit eivät kuitenkaan sisällä yksinkertaisia SiO32−-ioneja, vaan niissä on suuri joukko SiO4-tetraedreja kytkeytynyt ketjuksi tai renkaaksi siten, että kahdella peräkkäisellä tetraedrilla on yksi yhteinen happiatomi. Tämän vuoksi niitä sanotaan myös rengas- tai ketjusilikaateiksi. Tällaisten ketjumaisen ionin kaava voidaan esittää muodossa (SiO32−)n.[6]

Metapiihappo ei juuri liukene veteen. Sen suoloistakaan veteen eivät sanottavasti liukene muut kuin alkalimetallien metasilikaatit.[7]

Lähteet
  1. Substance Name: Metasilicic acid U.S. National Library of Medicine. Viitattu 4.5.2019.
  2. Metasilicic acid PubChem. Viitattu 4.5.2019.
  3. Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: ”Oksohappojen nimet”, Kemia, s. 461. Otava, 1993. ISBN 951-1-10136-6.
  4. Anil Kumar De: A Textbook of Inorganic Chemistry, 9th ed., s. 365. New Age International Publishers, 2007. 9788122413847. Teoksen verkkoversio.
  5. W. E. Gye, W. J. Purdy: The Poisonous Properties of Colloidal Silica. I: The Effects of the Parenteral Administration of Large Doses. British Journal of Experimental Pathology, 1922, nro 2, s. 75–85. Artikkelin verkkoversio.
  6. Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: ”Silikaatit”, Kemia, s. 334–335. Otava, 1993. ISBN 951-1-10136-6.
  7. ”Piiyhdistykset”, Iso tietosanakirja, 10. osa (Piemonte–Renovoida), s. 53. Otava, 1936.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.