Metafyysinen taide

Metafyysinen taide (ital. Pittura metafisica tai Scuola metafisica) on alun perin Italiassa 1900-luvun alussa syntynyt taidesuuntaus, jonka keskeisimpiä edustajia olivat Giorgio de Chirico ja Carlo Carrà. Carrà oli 1910-luvulla jo saavuttanut mainetta futuristisena maalarina, ja de Chirico puolestaan oli herättänyt Pariisissa ihastusta mystisillä kaupunkikuvillaan. Taiteilijat tunsivat toisensa ja näkemystensä yhtymäkohdat ja muodostivat eräänlaisen liittolaisuussuhteen.

Giorgio de Chirico ja Italian presidentti Sandro Pertini Chiricon Pittura metafisicaa edustavan teoksen äärellä.

Giorgio de Chirico, Cavalli (foto Paolo Monti. Fondo Paolo Monti, BEIC).

Metafyysikot maalasivat näennäisen realistiseen tyyliin unenomaisia näkymiä esimerkiksi italialaisilla kaupungeille tyypillisistä toreista tai tavanomaisista asetelmista. Teokset edustivat näkymiä kuvitteellisista, ihmisen alitajuntaa heijastavista maailmoista fysikaalisen todellisuuden ulkopuolella. Suuntaukselle annettu nimi metafyysinen juontuu juuri teosten kuvaamien kohteiden tavanomaista kokemusmaailmaa ylittävästä luonteesta. Taiteilijat pyrkivät osoittamaan, että arkipäiväisistäkin asioista oli löydettävissä kätketty metafyysinen olemus, mikä muistuttaa Kantilaista ajatusta noumenaalisesta olemusten maailmasta.

Metafyysisessä taiteessa normaali fysikaalisen todellisuuden logiikka ei enää pätenyt, vaan teoksissa tavanomaisilta näyttävät kohteet saattoivat asettua toisiinsa nähden selittämättömällä tai satunnaisella tavalla ja epätodellisissa perspektiiveissä. Metafyysinen taide vaikutti merkittävästi dadaismin ja surrealismin kehitykseen.

Chiricon ja Carràn ohella merkittäviä metafyysikkoja ovat olleet myös belgialainen Paul Delvaux sekä italialaiset Giorgio Morandi, Filippo de Pisis ja Alberto Savinio (de Chiricon veli).