Mestitsi

Mestitsi (esp. mestizo) on määritelmän mukaan europidin ja intiaanin tai kahden mestitsin jälkeläinen erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Nykyään sanalla tarkoitetaan yleisesti kaikkia ihmisiä, joilla on sekä valkoihoisen että intiaanin perimää. Aiemmin käytössä oli myös tarkentavia nimityksiä eri sekoitussuhteille.

Mestitsin ja intiaanin muodostama pariskunta lapsineen. Miguel Cabreran maalaus vuodelta 1763. Erilaisia seka-avioliittoja jälkeläisineen kuvanneet casta-maalaukset olivat suosittuja siirtomaa-ajan Meksikossa, ja Cabreraa pidetään laajalti genren parhaana taiteilijana[1].

Useissa Latinalaisen Amerikan maissa mestitsit muodostavat suurimman osan väestöstä, näitä maita ovat Kolumbia (58 %), Ecuador (65 %), El Salvador (90 %), Honduras (90 %), Meksiko (60 %), Nicaragua (69 %), Panama (70 %), Paraguay (95 %)[2] sekä Venezuela (68 %)[3].

Näiden lisäksi eri ryhmäksi (”mixed-blood”) luokitellaan ei-latinalaisperäiset europidin ja intiaanin jälkeläiset. Kanadassa intiaanien ja eurooppalaisten jälkeläisistä polveutuvan väestön nimitys on métis, ja heillä on virallinen alkuperäiskansan asema; métis-väestön määrä on noin 300 000[4].

Hondurasissa ja pienissä määrissä myös Meksikossa mestitsiväestöllä on perimässään myös negridisiä perintötekijöitä, ja yleisimmän luokituksen mukaan he ovat enemmänkin mulatteja (europidin ja negridin jälkeläinen) tai zamboja (intiaanin ja negridin jälkeläinen).

Filippiineillä nimitystä ”mestiso” käytetään perinteisesti malaijilaisen ja espanjalaisen jälkeläisestä, mutta käsite on myöhemmin laajentunut käsittämään kaikkia perimältään sekoittuneita, jotka muodostavat väestöstä noin kaksi prosenttia.