Mesipillikääpä

Mesipillikääpä (Antrodia mellita) on Suomessa hyvin harvinainen ja vanhoissa metsissä viihtyvä kääpälaji. Sitä on löydetty paikoin runsaasti Etelä-Virosta ja Venäjän Karjalasta. Mesipillikäävän tavallisin isäntäpuu on kosteassa ympäristössä maassa jo pidempään maannut haapa, harvoin raita, koivu tai tuomi (tavattu kerran myös kuuselta). Mesipillikäävän ruskolaho on pehmeää.[1][2]

Mesipillikääpä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Fomitopsidaceae
Suku: Rivikäävät Antrodia
Laji: mellita
Kaksiosainen nimi

Antrodia mellita
Niemelä & Penttilä (1992)
Katso myös

  Mesipillikääpä Wikispeciesissä
  Mesipillikääpä Commonsissa

Yhden tai muutaman vuoden elävä itiöemä on alustanmyötäinen tai voi muodostaa portaittaisia, nykerömäisiä pseudopileuksia. Tuoreena itiöemä on tanakka ja nahkea, kuivuessaan rapea. Parhaimpia tuntomerkkejä on itiöemän tyviosan nopea rappeutuminen likaisen vetiseksi ja kuultavaksi. Mesipillikäävän väritys vaihtelee vaaleissa hunajan, mehiläisvahan ja (erityisesti kolhiintuneissa kohdissa) pihkan sävyissä, reunus on pillipintaa vaaleampi. Väri on hyvä tuntomerkki verrattaessa samantapaisiin mutta kuultamattoman valkoisiin väljäpillikääpään ja tanakkakääpään. Isoja, väljiä pillejä on 9-13 senttimetrillä ja ne ovat muodoltaan kulmikkaita, joskus sokkeloisia. Mesipillikääpä tuoksuu heikosti makealle. Vertaa myös kittikääpään, joka on ohuempi ja pienempipillisempi.[2]


Lähteet
  1. Punaisen kirjan verkkopalvelu
  2. Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 67-68. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.