Mesikot

Mesikot (Meliphagidae) ovat mettä syövien lintujen heimo, joka kuuluu varpuslintuihin. Heimon nimesi ja kuvaili Nicholas Aylward Vigors vuonna 1825. Mesikot elävät Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Tyynenmeren saarilla, Papua-Uudessa-Guineassa ja yksi laji Balilla. Heimoon kuuluu 50 sukua ja 178 lajia[1].

Mesikot
Naskalivyömesikko (Acanthorhynchus tenuirostris)
Naskalivyömesikko (Acanthorhynchus tenuirostris)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Mesikot Meliphagidae
Vigors, 1825
Katso myös

  Mesikot Wikispeciesissä
  Mesikot Commonsissa

Havaijinviirumesikko ja kiharapyrstöt (suku) luettiin aikaisemmin mesikoihin, mutta nykyään erilliseen kiharapyrstöjen Mohoidae-heimoon ja uudenseelanninmesikko omaan Notiomystidae-heimoonsa.

Mesikot ovat pääasiassa pieniä tai keskikokoisia varpuslintuja, suurimmat niistä ovat lähes harakan kokoisia. Sukupuolet ovat tavallisesti samannäköisiä, mutta usein koiras on värikkäämpi ja suurempi kuin naaras. Ne elävät puissa ja rakentavat maljamaisen pesänsäkin yleensä puuhun tai pensaaseen. Vaaleapohjaisia, ruskeapilkkuisia munia on 2–4 ja haudonta kestää noin kaksi viikkoa: poikaset lähtevät pesästä 10–16 päivän ikäisinä. Mesikot syövät kukkien mettä, pieniä selkärangattomia ja hedelmiä sekä marjoja. Niiden kieli on rakenteeltaan sopeutunut hyvin meden lipomiseen.

Suvut ja lajit

Apotit (Philemon)

Celebesinmesikot (Myza)

Harmaakaljumesikot (Melipotes)

Helttamesikot (Anthochaera)

Kellomesikot (Manorina)

Kirjolaulumesikot (Xanthotis)

Klovnimesikot (Bolemoreus)

Kultasiipimesikot (Phylidonyris)

Laulumesikot (Gavicalis)

Loistolaulumesikot (Lichenostomus)

Lymymesikot (Caligavis)

Makomakot (Anthornis)

  • Komako (A. melanocephala)
  • Makomako (A. melanura)

Mangrovemesikot (Ramsayornis)

Mesikot (Meliphaga)

Mustakurkkumesikot (Nesoptilotis)

Nokimesikot (Melidectes)

Oliivimesikot (Timeliopsis)

Punamesikot (Myzomela)

Raitamesikot (Glycifohia)

Ruskomesikot (Pycnopygius)

Sammalmesikot (Gymnomyza)

Savannimesikot (Ptilotula)

Sieppomesikot (Conopophila)

Taskumalurit (Epthianura)

Tiaismesikot (Melithreptus)

Tuhkalaulumesikot (Stomioptera)

Vihermesikot (Lichmera)

Viirumesikot (Ptiloprora)

Vyömesikot (Acanthorhynchus)

Lajit, joilla on oma sukunsa

Lähteet

  • Perrins, Christopher M. (päätoim.): Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava, 1992. ISBN 951-1-12001-8.

Viitteet

  1. Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Arkistoitu 15.2.2018. Viitattu 3.3.2018.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.