Meshwesh

Se, että Meshwesh oli alkuperäistä Libyaa, todetaan faarao Shoshenk V:n ajalta olevassa Pasenhorin steelassa,[2] jossa Meshweshin suuret johtajat esitellään “Libyan Buyuwawan” jälkeläisinä. Siinä on mainittu myös henkilöiden nimiä kuten Osorkon, Takelot, Nimlot, Shoshenk jne.

Myöhemmin kreikkalaiset, roomalaiset ja bysantilaiset mainitsivat monia muita Libyan heimoja. Myöhemmät heimojen nimet poikkeavat Egyptissä mainituista nimistä, mutta luultavasti jotkut niistä oli tulkittu egyptiläisistä lähteistä. Meshwesh-heimon nimi edustaa tätä arviota^selvennä. Jotkut tutkijat väittävät, että historioitsija Hekataios Milestoslaisen “Mazyes” ja samoin Herodotoksen “Maxyes”, joita kutsuttiin latinaksi nimillä “Mazaces” ja “Mazax”, saattoivat tarkoittaa Meshwesh-heimoa.

Kranttiikivi, jossa mainitaan Meshwesh Ramesses II: n vallan aikana. Brittiläinen museo

Meshwesh tunnetaan muinaisen Egyptin teksteistä jo 18. dynastiaan kuuluvan Amenhotep III:n ajalta, jossa se mainitaan Malkatan palatsiin[3] toimitetun karjan lähteenä.[4] Tämä osoittaa sen, että Meshweshin ja egyptiläisten välillä oli ollut ainakin jonkin verran kauppasuhteita. Myöhempien 18. dynastian ajan maininnat Meshweshistä ovat yleensä summittaisia. Siellä on kuitenkin mainintoja libyalaisista (ehkä Meshweshistä) pääaosin Akhenaten hallituskaudelta, mukaan lukien merkittävä papyrusteksti, joka kuvaa joukkoja libyalaisia, jotka tappavat egyptiläisen. Papyrus on kuitenkin hajanainen, joten ei tiedetä, mikä historiallinen konteksti oli. Meshweshiläiset olivat vaeltavia paimentolaisia, jotka pitivät vuohia, kameleita ja muuta karjaa sekä metsästivät. Maito, liha, vuodat ja villa kerättiin kotieläimistä ruokaa, telttoja ja vaatteita varten. Ensimmäiset muinaiset egyptiläiset lähteet kuvaavat Meshwesh-miehiä, joilla on tatuointeja ja pitkät hiukset, joissa on pitkistä langoista tehdyt rusetit sivuilla. Vuosisatoja myöhemmin he näkyvät kuvissa ilmeisesti Egyptin vaikutuksesta lyhyemmillä hiuksilla, mutta hiukset oli punottu ja koristeltu helmillä ja yhdellä tai kahdella höyhenellä, jotka kiinnittyivät nahkaisten nauhojen päälle kruunumaisesti pään ympärille. He käyttivät edelleen samoja vaatteita kuin aiemmin, ohut antiloopin nahka, joka oli värjätty ja painettu, ylitti toisen hartioista ja laskeutui aina pohkeseen asti. Naiset käyttivät samoja vaatteita kuin miehet, palmikoidut, koristellut hiukset ja molemmat sukupuolet käyttivät runsaasti koruja.[5] Myöhemmin kuvissa näkyy, että he ovat hyväksyneet ja mukailleet joitakin kreikkalaisia ja makedonialaisia tunikoita. Aseisiin sisältyivät jouset ja nuolet, kirveet, keihäät ja tikarit.

Libyalaisten ja egyptiläisten välisillä suhteilla 20. dynastian aikana oli taipumusta jatkuviin konflikteihin. Seti I:n aikaiset Karnakin taistelu reliefit kuvaavat kuninkaan taistelussa libyalaisten kanssa.[6] Mutta tekstissä mainitaan ainoastaan Tjehenu, jonka arvellaan tarkoittaneen muinaisegyptissä nykyisen Libyan aluetta. Seuraavien hallitsijoiden aikana Ramses II rakennutti egyptiläisiä linnoituksia rannikolle Marsa Matruhin alueesta länteen, mukaan lukien El Alameinin ja Zawyat Umm El Rakhamin.[7] Näiden linnoitusten läsnäolo merkitsi vakavaa uhkaa lännessä ja Ramses väittää voittaneensa libyalaisia eri teksteissä. Kuitenkin, kuten oli Seti I: n aikana, hän ei täsmentänyt, oliko Meshwesh ollut taistelussa mukana vai ei. Merenptahin vallan aikana näyttää siltä, että hänen isänsä teettämät linnoitukset rappeutuivat, koka hänen 5. vuotenaan libyalaiset tunkeutuivat odottamatta Niilin suistoalueelle ja läntiselle keitaalle.[8] Toisin kuin edeltäjänsä, Merenptah kertoo Karnakin reliefissään tarkemmin hyökkääjien olleen pääosin Libu-heimoon kuuluvia, mutta myös Meshwesh oli siinä mukana. Merenptah väittää, että "9 100 miekkaa Meshweshista" kaapattiin. (Tämä kamppailu on kuvattu myös Merenptahin steelassa). Parikymmentä vuotta myöhemmin, Ramses III:n valtakauden aikana, yhteenotto egyptiläisten ja libyalaisten välillä kärjistyi. Tällä kertaa Meshwesh oli se, jotka aloitti konfliktin, vaikka muita Libyan heimoja ja niiden liittolaiset merikansat olivat mukana taisteluissa faarao Ramses III:n 5. ja 11. hallitusvuotena.[9] Jälkimmäisessä tapauksessa kampanja käytiin lähes yksinomaan Meshweshin kanssa. Ramses väitti saavuttaneensa voiton ja asettanut Mesweshin vankileirille pakottaakseen heidät omaksumaan Egyptin kulttuuri ja painostaakseen heitä asepalvelukseen Ramseksen armeijaan.[10]