Mescalerot

Mescalerot ovat eräs niistä Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista, jotka on opittu tuntemaan apasseina. Heidän varhaiset esi-isänsä ovat olleet lähtöisin Kanadasta, mutta espanjalaiset tutkimusmatkaajat tapasivat mescaleroja jo 1500-luvulla nykyisen Yhdysvaltain lounaisilta alueilta. Uudessa-Meksikossa ja Teksasissa heidät tunnettiin 1600-luvulta lähtien hevosilla liikkuvina metsästäjinä, jotka tekivät myös ryöstöretkiä kohteinaan niin paikallisten pueblo-intiaanien kuin espanjaisten siirtolaistenkin kylät. Näiltä matkoiltaan mescalerot toivat mukanaan paitsi ratsuja ja karjaa niin myös orjia. Viime mainittujen käyttämisen he olivat oppineet espanjalaisilta itseltään, jotka olivat alistaneet monet alueen pienistä heimoista orjatyövoimakseen.[1]

Mescalerot liikkuivat laajoilla alueilla ja omaksuivat 1700-luvulta lähtien tasankointiaanien monia tapoja, kuten tiipiin käytön ja palmikoidut hiukset. Heitä ei kuitenkaan koskaan lasketty tyypillisiksi tasankojen metsästäjiksi kuten heidän sukulaisensa lipanit tai kiowa-apassit. Mescalerot elivät osaksi vuoristoisilla alueilla, jonne heidät olivat ajaneet runsaslukuiset comanchet, jotka olivat onnistuneet hankkimaan tuliaseita espanjalaisilta. Varhaiset dokumentit osoittavatkin todeksi sen, että Uusi-Espanja aseisti comanchit saadakseen näiden avulla häädetyksi apassit muualle.[1]

Mescalerot omaksuivat tiipiin käytön.

Mescalerot tekivät mescaliksi nimetyn agavekaktuksen mehusta mietoa olutta, jonka ansiosta saivat espanjalaisilta nimensä, joka merkitsi mescalin valmistajia. [2] Mescaleroilla oli, kuten muillakin apasseilla, paljon uskonnollisia riittejä. Eräs tällainen oli vuosittainen aikuistumiseen liittyvä monipäiväinen juhla tytöille, jossa tanssittiin suuressa tiipiissä erilaisia rituaalitansseja.[3] Seremonian jälkimmäinen osa päättyi tervehdykseen auringolle, joka samalla merkitsi sitä, että tytöstä oli tullut nainen.

Suhteet Yhdysvaltoihin

Yhdysvaltain kanssa mescalerot joutuivat erimielisyyksiin 1840-luvun lopulta lähtien siirtolaisten alkaessa häiritä heidän elämäänsä. Ranchinomistajia, postivaunujen kuljettajia, kaivosmiehiä ja maanviljelijöitä kulkeutui mescalerojen maille paaluttaen valtion heille myöntämiä pientilojaan, metsästäen vuoristojen riistaa ja pitämällä luvatta karjaansa ruohikkoalueilla. Usein tämä kaikki tehtiin Yhdysvaltain armeijan suojeluksessa. Mescalerot samoin kuin monet muut apassien ryhmät eivät katsoneet maahantunkeutujien toimia suopein silmin, vaan vastasivat varastamalla näiltä karjaa ja hyökäten heidän asutuksilleen.

Mescalerot johtajinaan Palanquito ja myöhemmin hänen poikansa Cadete hallitsivat 1850- ja 1860-luvuilla Rio Granden ja Pecos-joen välisiä alueita tuhoten järjestelmällisesti sinne saapuneita vaunukaravaaneja. Vuonna 1862 kenraali James H. Carleton marssitti Kalifornian kolonnaksi kutsutun liittovaltion vapaaehtoisista kootun sotajoukon mescalerojen maille tarkoituksenaan surmata kaikki miespuoliset apassit. Eversti Kit Carsonin mukanaolo Carletonin joukoissa esti kuitenkin turhan verenvuodatuksen.[4] Pääosa mescaleroista otettiin vangiksi ja passitettiin Pecos-joen varrella sijaitsevaan reservaatioon, josta he kuitenkin palasivat omille kotiseuduilleen vuonna 1865 jatkaen vanhaa elinkeinoaan ryöstää karjaa.[2] 1870-luvun alkupuolella Yhdysvaltain silloinen presidentti Ulysses S. Grant järjesti erikoisluvan avulla mescaleroille reservaation Uuden-Meksikon Fort Stantosista, mutta osa heistä jatkoi edelleen ryöstöretkiään niin Yhdysvaltain kuin Meksikonkin asutuksia vastaan tukien chiricahuoita ja näiden suuria johtajia Geronimoa ja Victoriota, kunnes yhteenotot 1880-luvulla loppuivat.

Reservaatioelämää

Vuonna 1883 mescalerot siirtyivät nykyiseen reservaatioonsa, joka sijaitsee eteläisen Uuden-Meksikon keskiosassa Sierra Blancan ja Sacramento-vuoriston välisillä alueilla. 1900-luvun alussa lipan-apassit sekä noin 200 vankileiriltä vapautettua Geronimon chiricahua-soturia liittyi mescaleroihin. Muinaiset espanjalaiset olivat pitäneet Sierra Blancan lähes neljän kilometrin korkeuteen nousevia huippuja maamerkkinään. Tänä päivänä vuoristo on mescalerojen pyhintä aluetta. [5] He ovat hyödyntäneet vuoriston tarjoamia mahdollisuuksia ja avanneet Ski-Apachen nimellä tunnetun laskettelukeskuksen, joka tarjoaa erinomaiset puitteet hiihtourheilun harrastajille. Mescaleroilla on myös omat poliisivoimat, useita kouluja, oma kasino, eri alojen tehtaita ja viisi kirkkoa.[5] . He ovat myös jatkuvasti kehittämässä ja parantamassa omaa kulttuuriaan ja vanhojen traditioidensa opetustyötä. Tärkeimpänä vuosittaisena tapahtumana on säilynyt vuosisatojen ajan nuorten tyttöjen puberteettijuhla, jota vietetään heinäkuussa ja johon lisäksi sisältyy näyttävä paraatikulkue ja useita rodeo-esityksiä.

1800-luvun puolivälissä mescaleroja on arveltu olleen noin 3 000 henkeä. Nyttemmin tämä määrä on ylitetty.

Lähteet
  1. Mescalero Apache History and Cultural Relations
  2. Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan Intiaanit. Gummerus, 1994. ISBN 951-717-788-7.
  3. Colin F.Taylor: The American Indian. Salamander Books, 2002. ISBN 1-84065-540-2.
  4. Markku Henriksson: Alkuperäiset amerikkalaiset. Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9.
  5. Home of the Mescalero Apache (Arkistoitu – Internet Archive)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.