Merovingit

Merovingit olivat frankkilainen kuningassuku, joka hallitsi vaihtelevan kokoista frankkien valtakuntaa nykyajan Länsi-Saksan, Belgian ja Ranskan alueilla vuosina 476–750. Heitä pidetään Ranskan ensimmäisenä kuningassukuna.[1] Tuona aikana vallinnutta aikakautta on Länsi-Euroopassa kutsuttu merovingien mukaan merovingiajaksi. Merovingejä seurasivat frankkihallitsijoina karolingit.

Frankkien valtakunnan perustaja Klodvig 1700-luvun pronssireliefissä.
Merovingien dynastia
Kaikkien frankkien kuninkaat
Neustrian kuninkaat
Austrasian kuninkaat
Faramund 410–426
Clodio 426–447
Merovech 447–458
Kilderik I 458–481
Klodvig I 481–511
  Kildebert I 511–558
  Klotar I 511–561
  Klodomir 511–524
  Teoderik I 511–534
    Teodebert I 534–548
    Teodebald 548–555
Klotar I 558–561
  Karibert I 561–567
  Kilperik I 561–584
    Klotar II 584–629
  Guntram 561–592
    Kildebert II 592–595
    Teoderik II 595–613
    Sigebert II 613
  Sigebert I 561–575
    Kildebert II 575–595
    Teodebert II 595–612
    Teoderik II 612–613
    Sigebert II 613
Klotar II 613–629
  Dagobert I 623–629
Dagobert I 629–639
  Karibert II 629–632
    Kilperik 632
  Klodvig II 639–657
    Klotar III 657–673
    Teoderik III 673
    Kilderik II 673–675
    Teoderik III 675–691
  Sigebert III 634–656
     Kildebert Adoptivus      656–661
    Klotar III 661–662
     Kilderik II 662–675
     Klodvig III 675–676
     Dagobert II 676–679
Teoderik III 679–691
Klodvig IV 691–695
Kildebert III 695–711
Dagobert III 711–715
Kilperik II 715–720
  Klotar IV 717–719
Teoderik IV 721–737
Kilderik III 743–751

Merovingit saivat nimensä Merovechiltä, joka oli saalilaisten frankkien johtaja noin 447–457 ja löi visigootit, saksit ja alemannit. Hänen poikansa Kilderik I hallitsi yhtä saalilaisheimoa Tournain kaupungissa. Kilderikin poika Klodvig yhdisti ensin kaikki saalilaiset frankit. Sen jälkeen hän liitti alueisiinsa ripuaaristen frankkien ja alemannien alueet ja sai lopulta hallintaansa lähes koko Gallian, lukuun ottamatta Burgundia ja Provencea. Klodvig kääntyi vaimonsa Klotilden kannattamaan kristinuskoon joko vuonna 496 tai 506. Klodvigin kuollessa 511 valtakunta jaettiin saalilaisen lain mukaan neljään osaan hänen pojilleen.[1][2] Tämä jakamistraditio säilyi kaksi seuraavaa vuosisataa, ja frankkien laaja valtakunta jakautui useampiin pienempiin kuningaskuntiin, jotka kilpailivat keskenään. Itäinen kuningaskunta oli Austrasia, pääkaupunkinaan Metz. Läntinen kuningaskunta oli nimeltään Neustria, jonka pääkaupunki oli aluksi Soissons ja myöhemmin Pariisi. Valtakunnan eteläosissa oli Burgundin kuningaskunta. Muutamat merovingikuninkaat, kuten Klotar I ja Dagobert I, onnistuivat yhdistämään koko valtakunnan valtansa alle, mutta myöhemmät kuninkaat olivat enää nukkehallitsijoita, sillä he menettivät vähitellen lähes kaiken valtansa major domuksille, kuningaskuntien mahtaville käskynhaltijoille.[1]

Merovingien valta perustui myyttisiin sukujuuriin (merovingit väittivät polveutuvansa muun muassa Nooasta ja troijalaisista) ja käsitykseen heidän nauttimastaan Jumalan suosiosta, jota lisäsi merovingien sotilaallinen menestys. Merovingikuningas hallitsi sodasta saatua ryöstösaalista, johon kuuluivat sekä irtain omaisuus että maat väestöineen, ja oli vastuussa sen jakamisesta kannattajilleen. Kuninkaat jakoivat maata vasalleilleen, jotka vastineeksi huolehtivat alueen puolustamisesta, hallinnosta ja oikeudenkäytöstä ja kokosivat armeijoita kuninkaan käyttöön.

Merovingien aikana (511) luotiin saalilainen laki, johon Ranskassa vedottiin vielä Valois-dynastian aikana perimysjärjestyskysymyksessä.

Lähteet
  • Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6

Viitteet
  1. Merovingian dynasty Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  2. Rantala 1993, s. 564

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.