Merkiitit

Merkiitit asuttivat alueita Selengajoen alajuoksulla. Alueita heidän pohjoispuolellaan asuttivat bargat ja etelässä kereiitit. Merkiitit mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran teksteissä osia Pohjois-Kiinasta hallinneesta kitaanien Liao-dynastiata. Merkiittien sanotaan osallistuneen zubujen eli kereiittien sotaretkeen Liao-dynastiaa vastaan vuosina 1096–1097. Vuonna 1129 osa heistä liittyi puolestaan karakitaanien valtakunnan perustaneisiin länteen muuttaneisiin kitaaneihin. Heidän myöhemmät vaiheensa ennen Mongolivaltakunnan perustamista tunnetaan vain huonosti.[1]

Merkiitit ajautuivat riitoihin Temüdžinin, eli myöhemmän Tšingis-kaanin isän Jesügein kanssa. Jesügei oli kaapannut Tšiledü-nimisen merkiitin vaimon Höelunin, Temüdžinin sittemmän äidin. Jesügein kuoltua ja Temüdžinin mentyä vastikää naimisiin vaimonsa Börten kanssa merkiitit tekivät 300 soturin voimin sotaretken Temüdžinia vastaan. Börte ja Jesügein eräs leski päätyivät merkiittien vangiksi. Börte annettiin vaimoksi Tšiledün nuoremmalle veljelle. Temüdžinin itse oli onnistunut paeta ja hän sai tukea mongolien päällikkö Jamukhalta, sekä kereiittien päällikkö Torghil-kaanilta. Temüdžin ja kereiitit tekivät useita ryöstöretkiä merkittien alueelle. Merkiittipäällikkö Toqtoa Beki päätyi liittoutumaan naimaanien kanssa vihollisiaan vastaan.[1]

Temüdžin oli sittemmin ajautunut sotaan kereiittien kanssa ja vuonna 1204 hän oli kukistanut Torghil-kaanin ja hyökkäsi naimaaneja vastaan. Merkiitit sotivat naimaanien puolella ja kärsivät huomattavan tappion naimaanien kanssa. Vielä samana vuonna Temüdžin valtasi merkiittien alueet. Toqtoa Beki pakeni poikiensa ja naimaanien rippeiden mukana kohti länttä, mutta merkiittien valtaosasta tuli mongolien alamaisia. He kapinoivat mongoleja vastaan vuonna 1216. Temüdžinin luottokenraali Subutai kukisti kapinoivat merkiitit. Kapinoineet teloitettiin ja hengissä selvinneet annettiin orjiksi. Subutai teki myöhemmin sotaretken myös länteen, jossa hän surmasi vuonna 1218 kiptšakkien pariin paenneet Toqtoa Beki pojat.[1]

Merkiitit katosivat mongolien ottamien voittojen jälkeen omana heimonaan. Muutamia heistä nousi kuitenkin merkittäviin asemiin Mongolivaltakunnassa. Oghul Khaimiš oli Güyük-kaanin vaimo ja sittemmin leskenä valtakunnan väliaikaishallitsija vuosien 1248 ja 1251 välillä. Bayan ja Toqtoa olivat puolestaan Yuan-dynastiassa vaikuttaneita hallitsijan neuvonantajia. Merkiittien nimi säilyi klaaninimenä Sisä-Mongolian Ordosin alueella, sekä Hentiin maakunnassa Mongoliassa.[1]

Merkiittien on arveltu puhuneen mongolialaista kieltä. Elinkeinonaan he harjoittivat paimentolaisuutta, sekä pienimuotoista maanviljelyä. Esimerkiksi merkiittien ottamat vangit pistettiin usein jauhamaan jauhoa. Merkiitit lienevät harjoittaneen šamanistista uskontoa. Ainakin yhden merkiittipäällikön käyttämä arvonimi Beki tarkoittaa šamaania. Omaa kaaniaan merkiiteillä ei ollut. Yhteiskunnallisesti he jakautuivat vähintään kuuteen eri tunnettuun klaaniin.[1]