Merjan kieli

Merja, kuten myös sukukieli muroma kokivat saman kohtalon slaavien ekspansion aikoihin 1000–1200-luvuilta lähtien. Myös metserä, jota eräät tutkijat pitävät merjan ja muroman läheisenä sukukielenä, sammui tuolloin. Vaikka kielellisesti nämä kansat ovatkin sulautuneet jo täysin venäläisiin, on heistä jäänyt muistoksi lukuisia paikannimiä. Esimerkkeinä näistä nimistä on esitetty Moskvajoki eli Moskova ('moskainen'), Volga ('valkoinen') ja Seliger-järvi ('selät').^lähde? Volga- ja Moskvajoen etymologioista on tosin muitakin teorioita.

Pauli Rahkonen esitti vuonna 2013 väitöskirjassaan, että merja ja muroma ovat toistensa läheisiä sukukieliä, kenties jopa toistensa murteita.[1] Hän katsoo, että pohjoisessa merjan puhuma-alue ulottui nykyisen Vologdan alueen (oblastin) länsiosiin.[1] Merjaa muistuttavaa kieltä puhuttiin hänen mukaansa myös Moskovan seuduilla.[1] Rahkonen esitti väitöskirjassaan, että merjalla oli lähisukukieli, jota hän nimittää itätsuudiksi.[1] Sitä puhuttiin nykyisten Novgorodin ja Tverin alueiden (oblastien) itäisissä osissa.[1] Toista merjan lähisukukieltä puhuttiin ilmeisesti nykyisen Leningradin alueen itäosissa, Arkangelin alueen länsiosissa ja nykyisen Karjalan tasavallan alueella Äänisen seuduilla ennen kuin itämerensuomalaiset kansat levittäytyivät alueelle.[1]

Kartta eri kansojen ja heimojen asuinalueista Euroopan puoleisella Venäjällä 800-luvulla. Merjalaisten alueet on merkitty violetilla.

Merjan kielen asema suomalais-ugrilaisessa kieliryhmässä on kiistelty. Aikaisemmin merjaa pidettiin volgansuomalaisena kielenä, mutta nykyisin sen on esitetty olleen läheisempää sukua itämerensuomalaisille ja saamelaisille kielille. Professori Jevgeni Helimskin mielestä merja polveutui varhaiskantasuomea vastaavasta kielestä, jota hän kutsuu suomalais-ugrilaisten kielten luoteisryhmän kantakieleksi.

Vaikka tutkijoiden käytössä ei ole säilynyt merjalaisia tekstejä, Ukrainan tiedeakatemian tutkija O. B. Tkatšenko julkaisi vuonna 1985 merjan kielen rekonstruktion, joka perustui paikannimistöön ja Keski-Venäjän murresanastoon. Suurin osa Tkatšenkon johtopäätöksistä on hyvin epävarmoja. Merjan kieltä ovat paikannimistön pohjalta pyrkineet rekonstruoimaan myös Arja Ahlqvist ja A. K. Matvejev. 1990-luvun lopussa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella oli merjalaisalueen nimistöön keskittynyt tutkimushanke.

• Merjalaisille omistettu sivusto (venäjäksi)