Sumu

Sumu on pilvi, joka on kosketuksissa maahan.[1] Näkyvyys sumussa on alle yksi kilometri.

Sumua vuoristossa.

Sumua syntyy, kun ilmassa oleva näkymätön vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi (tai joskus härmistyy jääkiteiksi). Tiivistyminen alkaa, kun ilma on tarpeeksi kylmää ja kosteaa: ilman kyllästystila vesihöyryn suhteen riippuu lämpötilasta. Sumu vaatii normaalisti tiivistyäkseen 100 prosentin suhteellista kosteutta. Sumu voi muodostua useilla tavoilla, riippuen jäähtymisen tapahtumistavasta.

Sumua esiintyy harvoin 2–15 asteen pakkasella, koska silloin sumupisarat jäätyvät.[2] Yli 15 asteen pakkasessa yleistyvät jääsumut, jotka muistuttavat koostumukseltaan untuvapilviä. Enimmäkseen napa-alueilla esiintyvää jääsumua syntyy yli 35 asteen pakkasessa. Sumua esiintyy maailmassa eniten Newfoundlandin tienoilla maalla ja merellä.

Sumunkaltainen (kosteuden aiheuttama), mutta lievempi ilmiö on utu. Sen sijaan auer heikentää näkyvyyttä pölyn tai muun kuin veden sisältämän aineen takia.

Kemiassa sumu tarkoittaa seosta, jossa nestettä on sekoittuneena kaasuun.

Sumun lajeja
Säteilysumua Puolangan Kalliolammella.
  • Säteilysumu syntyy, kun maanpinta jäähtyy ulossäteilyn takia (esim. tyynenä selkeänä kesäyönä) ja jäähdyttää pinnanläheistä ilmakerrosta. Säteilysumuja syntyy etenkin loppukesän ja syksynkin selkeinä ja heikkotuulisina öinä. Säteilysumussa näkyvyys on yleensä 100–300 metriä. Sumukerroksen paksuus voi olla jopa alle metrin, silloin sitä kutsutaan pintasumuksi. Pieniä pintasumuhattaroita näkee usein peltoaukeilla. Säteilysumua voi kulkeutua heikossa tuulessa myös vesistön ylle. Yli 4–5 m/s tuuli hajottaa säteilysumun hälventäen sen tai nostaen sen sumupilveksi.
Siirtymäsumu, Helsinki
  • Siirtymäsumu eli advektiosumu syntyy, kun kostea ilma virtaa siirtyen kylmälle alustalle. Tämä sumutyyppi, jossa tapahtuu kostean ilman vaakasuuntaista liikettä eli advektiota, on yleisin. Siirtymäsumuja syntyy eniten merellä loppukeväästä ja alkutalvesta, ne ovat harvinaisimmillaan. Keväällä lämmintä kosteaa ilmaa voi virrata kylmän meren ylle, missä ilma jäähtyy ja kosteus tiivistyy sumupisaroiksi. Sumu hälvenee yleensä ensin sisämaassa Auringon noustua ja myöhemmin myös rannikolla. Siirtymäsumua kutsutaan joskus merisumuksi. Siirtymäsumussa näkyvyys voi laskea alle 50 metriin, ja paksu sumu, yli 500 m paksu, voi sataa tihkusadetta. Tämän sumun syntymistä ja pysymistä edistää tuulen nopeus 3–7 m/s. Sumukerros voi olla satojen metrien paksuinen ja voi pysyä paikoillaan päiväkausia. Myöhään syksyllä, varsinkin marraskuussa, sumu haihtuu hyvin hitaasti ja voi poistua vasta sään muuttuessa. Joskus syksyllä, talvella tai keväällä siirtymäsumu peittää jopa yli puolet Suomesta.
  • Sekoittumissumu eli sekoitussumu syntyy kylmän ja kostean ilman sekoittuessa esimerkiksi järven tai meren lahdella kesällä ja syksyllä yöllä. Maalta virtaa kylmää, raikasta ilmaa vesistön kostuttaman, lämpimänä pysyvän ilman ylle.[3]
  • Merisavu on yleisin esimerkki haihtumissumusta. Siinä kylmä (tyypillisesti −10 °C tai kylmempi) ilma virtaa lämpimän kostean alustan, esim. avoimen meren päälle. Vesihöyryä haihtuu voimakkaasti, ja se jäähtyy ja tiivistyy sumuksi. Näyttää kuin meri kiehuisi yli. Suomessa merisavua tavataan marras-tammikuussa, järvillä aikaisemmin. Näkyvyys merisavussa voi olla erittäin huono. Tuulen nopeus on tyypillisesti yli 5 m/s ja suunta aina mantereelta merelle.

Näkyvyys
Sumu huonontaa näkyvyyttä – vasemmalla aurinkoinen päivä, oikealla sumuinen
Tieliikennettä sankassa sumussa

Sumu huonontaa näkyvyyttä. Siitä on haittaa etenkin lentoliikenteelle. Laivoissa turvaudutaan tutkaan. Autojen on ajettava hitaammin ja käytettävä tarkemmin rajattuja, lähelle suunnattuja valoja. Erityisen vaarallisia ovat pienet paikalliset sumuhattarat, kun niihin ajava autoilija yllättyy sumusta.

Sumun näkyvyysluokat
  • 1–10 km näkyvyys: utu
  • alle 1 km näkyvyys: sumu
    • 500–1 000 m heikko sumu
    • 200–500 m kohtalainen sumu
    • 100–200 m vahva tai sakea sumu
    • alle 50 m hyvin sakea sumu

Lähteet
  1. Robert A. Houze, Jr.: Cloud Dynamics, s. 9. Academic Press, 1994. ISBN 9780080502106. (englanniksi)
  2. Karttunen, Hannu: Sumu. astro.utu.fi. Astro.utu.fi/zubi/. Viitattu 15.8.2007.
  3. Näkyvyys ja sumulajit: Sumua, utua vai auerta? Ilmatieteen laitos. Viitattu 15.8.2007.

    Aiheesta muualla
    • Sumu Ilmatieteen laitos. Viitattu 2.6.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.