Meriruoho

Meriruohoiksi voidaan kutsua merten pohjalla kasvavia siemenkasveja. Ainoat suolaiseen valtameriveteen sopeutuneet kukkakasvit kuuluvat Alismatales-lahkoon ja sen neljään eri heimoon. Ne kuuluvat heimoihin kilpukkakasvit, ajokaskasvit, Cymodoceaceae ja Posidoniaceae. Meriruoholajeja esiintyy runsaammin tropiikin ja subtropiikin valtamerissä. Esimerkiksi Itämeressä esiintyy vain yksi varsinainen merikasvi, joka elää aina täysin veden alla, meriajokas (Zostera marina). Murtoveden pieni suolapitoisuus rajoittaa sen levinneisyysalueen Pohjanlahdella Selkämerelle.[1]

Meriruohot kasvattavat tyypillisesti merenpohjan niittyinä. Ne ankkuroituvat pohjamaahan suikertavilla vaakajuurakoilla ja niiden lehdet kasvavat kimppuina. Lehtimassa muodostaa oman elinympäristönsä merieläimille. Meriruohoa syö esimerkiksi ainoa nykyinen merilehmälaji dugongi. Meriruohoihin kuuluvat tutkimustulosten mukaan eräät maailman pitkäikäisimmistä ja laajimmista kasviklooneista.[2]