Merilammi

Järven pinta-ala on 10 hehtaaria ja se on 600 metriä pitkä ja noin 300 metriä leveä. Siihen laskee kolme ojaa, joista suurin on Lamminjärven laskuoja. Järven luusua sijaitsee järven etelärannalla, josta saa alkunsa 1,1 kilometriä pitkä Myllypuro, joka laskee Ilmonhautaan eli Sirppujokeen Kärvälän kohdalla.[3][2][1]

Järvellä on 1,9 kilometriä rantaviivaa ja sen ranta on pääosin kallio- ja moreenipohjaista metsämaastoa. Itäranta on soistunutta ja länsirantaan päättyy kosteikonreuna. Järvi on matalana ruovikkoinen ja sen läpijuoksua varten keskelle on ruopattu kanava. Myös kosteikon reunaan on ruopattu oma kanavansa. Rannoille on rakennettu pari loma-asuntoa, joille johtaa tiet Uudestakaupungista. Järven poikki kulkee Pyhärannan ja Uudenkaupungin välinen raja siten, että pääosa järvestä sijaitsee Uudessakaupungin puolella.[3][2]

Männäisten ruukin tarvitseman vesivoiman turvaamiseksi Sirppujoessa Särkijärven laskuvedet päätettiin ohjata Hankeranjärven kautta Sirppujokeen. Tätä varten rakennettiin vuosina 1787−1788 Taminanojaan sellainen pato [4], joka nosti Lukujärven vedenpintaa noin 1,5 metriä korkeammalle.[5] Pato esti veden virtaamisen Pitkäjärveen, Lamminjärveen ja Merilammiin. Hankkeen vastustajat purkivat padon vuonna 1817 eikä sitä enää rakennettu uudelleen.[6]

1800-luvun loppupuolella Merilammi ja Pitkäjärvi päätettiin laskea. Hanketta varten perustettiin järvenlaskuyhtiö, jonka osakkaat toteuttivat yhdessä tarvittavat toimet. Järvien ympärille merkittiin piirirajat vuonna 1892 [7] ja sitten järvet laskettiin. Heinäpellot aidattiin aidalla, joka oli kaksi kyynärää korkea. Jokainen osakas sai rakennettavaksi määrämittaisen aidan, vaikka hänellä oli omistuksia useassa eri kohdassa.[8] Vuosien 1968 ja 1984 peruskartoissa Merilammi on ruohottunut järvi ja Pitkäjärvi on myös matalaksi laskettu järvi.[1][9]