Merikasarmi

Merikasarmi sijaitsee Katajanokan pohjoisrannalla lähellä niemen kärkeä. Katajanokalla nykyisen Katajanokan Kasinon alueelle oli jo Uudenkaupungin rauhan aikoihin 1721 sijoitettu tykkipatteri. Tykistöä Helsingissä oli myöhemmin erityisesti Viaporissa. Vuonna 1812 tykistöpihaa päätettiin käyttää kasarmialueen pohjana.[2] Helsingin kaupungin pääkaupunkiasemakaavan piirtäjänä toimi Johan Albrecht Ehrenström.

Rahoitus rakennuksiin tuli Venäjän keisarikunnasta Aleksanteri I:n käskykirjeellä 1816. Carl Ludvig Engel saapui maaliskuussa 1816 suunnittelemaan rakennusta ja kolmen kuukauden jälkeen se oli valmis Nikolai I:lle esiteltäväksi. 1826 määrättiin kahden siipilisärakennuksen rakentamisesta: keittiösiiven ja upseereiden majoitussiiven. Nämä lisärakennukset valmistuivat pääosiltaan 1838 mennessä. Kasarmin länsipäähän valmistui siipiosa 1825, mutta Engelin suunnittelema itäsiipi jäi tässä vaiheessa rakentamatta. Katajanokan kasarmilla myös pidettiin alkuvuosina ortodoksisia jumalanpalveluksia. Kasarmin ensimmäiset sotilaat edustivat Venäjän keisarikunnan armeijan maavoimia.

Vuonna 1832 kasarmi siirtyi kaksi vuotta aikaisemmin perustetun Suomen meriekipaasin käyttöön.[1] Tämän vuoksi alun perin Katajanokan kasarmiksi kutsuttua aluetta ryhdyttiin kutsumaan merikasarmiksi. Suomen meriekipaasi, laivaton laivaston yksikkö, kuitenkin lakkautettiin 1880, kun Suomen suuriruhtinaskunnan armeija siirtyi ammattiarmeijasta asevelvollisuusarmeijaan. Tämän jälkeen kasarmi siirtyi jälleen venäläisen sotaväen käyttöön, ja alueesta tuli Venäjän Itämeren laivaston vahva tukikohta.[1] Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernöörit Helsingissä pitivät Katajanokan kasarmia ilmastoltaan epäterveellisenä venäläisille sotilaille.

Merikasarmin pääjulkisivu remontin aikana kesäkuussa 2019

Suomen itsenäistyttyä Merikasarmi siirtyi Suomen laivaston käyttöön. Suomen merivoimien esikunta oli alueella vuoteen 1958 saakka. Kaartin pataljoonan käytössä Merikasarmi oli vuoteen 1968 saakka, jolloin se siirtyi Santahaminaan ja Taivallahteen.[3]

Vuonna 1972 Suomen valtioneuvosto päätti ottaa rakennuksen Suomen ulkoasiainministeriön haltuun, mikä kuitenkin toteutui vasta 1980-luvun lopulla. Viimeisenä sotilaallisena laitoksena siellä toimivat vielä vuosina 1980–1985 Pää­esi­kunnan sähkö­tekninen osasto ja viesti­osasto.[4] Toisen maailmansodan jälkeen perustettu Valmet piti telakkaansa alueella ja poistui Merikasarmilta Vuosaareen 1975.[5]

Varuskunnan ja myöhemmin Valmetin telakan käytössä oli ollut laajahko alue Katajanokan itäkärjessä. Varsinaisten kasarmirakennusten ympärillä oli joukko tiilisiä ja puisia huolto- ja varastorakennuksia. Sen jälkeen kun telakka oli poistunut alueelta, kasarmien etelä- ja itäpuolelle rakennettiin asuntoalue, joka tunnetaan Katajanokan ”uutena puolena”. Osa vanhoista tiilirakennuksista kasarmin länsipuolella kuitenkin säilytettiin, ja niissä toimii nykyisin muun muassa ala-asteen koulu.

Ulkoministeriö muutti Merikasarmiin 22 eri toimipaikasta eri puolilta Helsinkiä tammikuun 1986 ja syyskuun 1989 välisenä aikana.

Merikasarmin C- ja G-rakennusten välinen piha eli sisäpiha nimettiin vuonna 2009 Martti Ahtisaaren aukioksi presidentti Martti Ahtisaaren mukaan. Aukion alkuperäinen tarkoitus oli toimia varuskunnan harjoituskenttänä ja seremoniapihana.[6]

Marraskuussa 2018 Merikasarmissa alkoi rakennuksen historian mittavin remontti. Remontin tavoitteena on muuttaa tiloja moderneimmiksi ja toimistokäyttöön sopivammiksi, ja samalla muun muassa kaikki rakennuksen talotekniikka rakennetaan uudelleen. Remontin jälkeen rakennuksessa on tilaa yli 800 työntekijälle aiemman noin 400 sijasta. Remonttia hallinnoi Senaatti-kiinteistöt ja sen urakoitsijana toimii NCC.[7] Remontin kustannusarvio on noin 88 miljoonaa euroa.[8]

• Helsinkiin sijoitettu venäläinen sotaväki 1820–1832
• Suomen meriekipaasi 1832–1880[4]
• Venäjän Itämerenlaivasto 1880–1917[1]
• Suomen laivasto 1918–1959[4]
• Kaartin pataljoona 1958–1968[4]
• Pääesikunnan sähkötekninen osasto ja viestiosasto 1. kesäkuuta 1980 – 30. huhtikuuta 1985[4]
• Suomen ulkoasiainministeriö 1986–1989 alkaen

Engelin sali A-rakennuksessa Merikasarmin katutasossa suurine lasisine ulko-ovineen. Läntiset kurtiinihuoneet käsittävässä H-rakennuksessa on Suomen ulkoasiainministeriön Eurooppa-osasto.

Merikasarmin päärakennus, A-rakennus, on aikaisemmalta nimeltään Matruusirakennus.[9] Se valmistui 1820.[5]

A-rakennus sijaitsee Katajanokan laiturin suuntaisesti sijaitsevalla Laivastokadulla. Ulkoasiainministeriön kaikkien rakennusten postiosoite on Laivastokatu 22.

Ritarikatusali on Merikasarmin auditorio, jossa pidetään pitkähköjä tiedotustilaisuuksia. Ritarikatusalin eteistilassa on Suomen ulkoasiainministeriön aikaisempaa toimipaikkaa, Valtioneuvoston linnan itäisintä, Ritari­kadun varrella sijaitsevaa siipeä kuvaamaan otettu Ritarikatu-kyltti.

Engelin sali on kellarisali, jonka sisäpuolella näkyy punaisia tiiliä kellariravintolan tapaan. Sinne on helppo tulla jäänmurtajien puolelta, Katajanokan pohjoispuolelta merenpuoleisen katusason suurista lasiovista. Tilassa pidetään erilaisia laajahkoja tiedotustilaisuuksia.

Toisessa kerroksessa sijaitsevat ulkoasiainministerin toimisto, valtiosihteerin toimisto sekä poliittisen osaston johto.

Kolmannessa kerroksessa sijaitsee Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin toimisto sekä osa taloudellisten ulkosuhteiden osastoa.

Ulkoasiainministeriön pääkäytävällä on ulkoasiainministeriön johtoa. Kapeaa käytävää valaisevat funktionalistiset valaisimet.[10]

Käytävän länsipäässä on Suomen ulkoasiainministereiden valokuvat ja lintuaiheinen veistos.

Kolmannessa kerroksessa on sijainnut komppaniasali, jossa on voitu pitää sulkeisjärjestysharjoituksia sisällä käännettävien vuoteiden vuoksi. Ajatuksena oli säästää sotilaita raa’alta meri-ilmalta sulkeisharjoittelun vuoksi. Sotilaiden terveyden vuoksi olivat kenraalikuvernöörit Fabian Steinheil ja Arseni Zakrevski huolissaan. Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennusteknisesti tehokkaan lämmityksen, sellaisen, että hänen itsensäkin mukaan kolmenkymmenen pakkasasteen ulkolämpötilassa oli sisällä niin valtavan kuuma, että luulin kuolevani.[2]

Silloisen Suomen varustamoliikelaitos Finstashipin jäänmurtajia kesällä 2004 Katajanokan laiturissa Merikasarmin edustalla: Sisu ja Urho, Kontio ja Otso sekä Apu ja Voima. Apu myytiin venäjälle jokimurtajaksi 2006.

Matruusirakennuksen itäpuolella sijaitsee itäisten kurtiinihuoneiden rakennus,[2] jossa on Suomen ulkoasiainministeriön oikeudellinen osasto ja kirjasto. B-rakennus sisältyi jo Engelin alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jäi tuotlloin toteuttamatta. Kun alue 1980-luvulla muutettiin nykyiseen muotoonsa ,eli ulkoasiainministeriön käyttöön, B-rakennus kuitenkin rakennettiin julkisivultaan Engelin suunnitelman mukaiseksi, H-rakennuksen kaltaiseksi, jolloin se täydentää A- ja B- rakennusten muodostaman alueen pohjoisjulkisivun symmetriseksi.

Ulkoasiainministeriön kirjasto sijaitsee pohjoispuolisten rakennusten itäpuolella niin kuin oikeudellinen osastokin. Kirjastossa on 30 000 nidettä ja kirjastossa on aineistoa 1918 alkaen noin kaksitoista hyllykilometriä. Asiakirjojen pääasiallinen salassapitoaika on 25 vuotta. Kirjasto on avoinna myös yleisölle virka-aikana ja kirjoja voidaan lainata henkilöllisyys todistamalla ja yhteystiedot jättämällä.

C-rakennus on Merikasarmin itäpuolella oleva pohjois-eteläsuuntainen rakennus, jonka tuntee siitä, että sen katolla on kaksi suurta jagiantennia, joilla voidaan vastaanottaa ulkomailta lähetettyjä radioviestejä. C-rakennuksen yhdistää entiseen sairaalarakennukseen, nykyiseen E-rakennukseen, Merikasarmikadun suuntainen D-rakennus.

D-rakennus yhdistää C-rakennuksen E-rakennukseen. Se sijaitsee Merikasarminkadun puolella.

Merikasarmin sairaalarakennus valmistui 1838.[11] Se sijaitsee Merikasarminkadun puolella.

E-rakennuksen yhdistää G-rakennukseen länsipuolella F-rakennus ja itäpuolella C-rakennukseen D-rakennus.

F-rakennus yhdistää sairaalarakennuksen G-rakennukseen. F-, E- ja D-rakennukset sijaitsevat toisiinsa kiinni rakennettuina rivissä Merikasarminkadun puolella.

G-rakennuksessa sijaitsee Eurooppa-osaston EU:n laajentumisen ja Länsi-Balkanin yksikkö, Itäosasto, sekä osa taloudellisten ulkosuhteiden osastoa.[12] Rakennus on yhdistetty F-rakennuksella sairaala-, eli E-rakennukseen. G-rakennuksessa sijaitsee Ehrensvärd-tila, jossa Suomessa käyvät suurlähettiläät pitävät yhteisen istunnon ennen asemamaihinsa palaamistaan.

Läntisessä kurtiinihuoneiden[5] rakennuksessa on ulkoasiainministeriön Eurooppa-osasto. Rakennus valmistui 1825 upseerien käyttöön. Rakennuksessa toimi Suomen merivoimien esikunta vuoteen 1958 saakka.[5]

H-rakennus on Laivastokujan ja Laivastokadun kulmassa.

Merikasarmi on tavoitettavissa raitiovaunulinja 4:llä Helsingin keskustasta.

• Valerian Galjamin: Näkymä Pohjoisrannasta Katajanokalle, akvarelli, 1827[13]
• Meidän poikamme merellä -elokuvaa on kuvattu myös Merikasarmilla. Kyseinen elokuva oli Suomen suosituin elokuva keskellä suurta lamaa 1933.[10]