Euroopanmerikaali

Euroopanmerikaali eli merikaali (Crambe maritima) on monivuotinen, merenrannoilla kasvava ristikukkaiskasvi.

Euroopanmerikaali
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Merikaalit Crambe
Laji: maritima
Kaksiosainen nimi

Crambe maritima
L. (1753)
Katso myös

  Euroopanmerikaali Wikispeciesissä
  Euroopanmerikaali Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Euroopanmerikaalin lehtiä.
Euroopanmerikaalin kukkia.
Euroopanmerikaalin palleromaisia lituja.

Euroopanmerikaali kasvaa 30–60 senttimetriä korkeaksi. Sillä on kalju, paksu ja monihaarainen varsi. Sinivihreät lehdet ovat möyheät, suuret, 20–50 cm pitkät. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia. Lehtilapa on poimuinen ja hammaslaitainen tai liuskainen. Kukinto on runsashaarainen terttu, jossa on runsaasti pieniä, 6–9 millimetriä leveitä valkoisia kukkia. Suomessa euroopanmerikaali kukkii kesä-heinäkuussa. Litu on kaksiosainen. Tyviosa on pieni, siemenetön ja perän jatkeen tapainen. Yksisiemeninen kärkiosa on 7–10 mm pitkä, palleromainen, lähes odaton ja aukeamaton.[1][2]

Levinneisyys

Euroopanmerikaalia tavataan ainoastaan Euroopassa Atlantin, Mustanmeren ja Itämeren rannoilla. Atlantilla sitä kasvaa Pohjois-Espanjan, Pohjois-Ranskan, Britteinsaarten, Tanskan sekä Etelä-Norjan ja -Ruotsin rannikoilla. Itämerellä laji on levinnyt Tanskan, Pohjois-Saksan, Etelä-Ruotsin ja -Suomen sekä Baltian rannikoille. Mustallamerellä sitä tavataan ainoastaan meren länsi- ja pohjoisrannikoilla.[3] Suomessa euroopanmerikaalia kasvaa harvinaisena Suomenlahden rannikolla, erityisesti lounaisrannikon saaristossa.[4]

Elinympäristö

Euroopanmerikaali kasvaa soraisilla, hiekkaisilla ja kivikkoisilla, levien lannoittamilla merenrannoilla.[2] Suomessa se on tyypillinen ulkosaariston laji.[1]

Käyttö

Euroopanmerikaali on syötävä ja myös vihanneskasvi, jota on syöty keitettynä, kuten kaalia.[5] Britteinsaarilla lajia viljellään ja syödään ruokaparsan tapaan.[3]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010. ISBN 978-952-92-7850-3.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 192.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 238.
  3. Den virtuella floran: Strandkål (myös levinneisyyskartta) (ruotsiksi) Viitattu 6.10.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Euroopanmerikaalin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.10.2011.
  5. Ålands flora 2010, s. 186.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.