Meriahvenet

Meriahvenet (Serranidae) on ahvenkaloihin (Perciformes) kuuluva runsaslajinen kalaheimo.[1] Heimon lajeja tavataan trooppisista ja lauhkeista meristä ja eräitä myös makeista vesistä. Monet heimoon kuuluvista lajeista ovat tärkeitä ruokakaloja ja eräitä pidetään myös merivesiakvaarioissa.

Meriahvenet
Raitasaha-ahven (Serranus scriba)
Raitasaha-ahven (Serranus scriba)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Meriahvenet
Serranidae
Regan, 1913
Katso myös

  Meriahvenet Wikispeciesissä
  Meriahvenet Commonsissa

Taksonomia

Varhaisimmat meriahventen heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Nykyään heimoon kuuluu lähteestä riippuen 62–64 sukua ja 449–535 lajia. Meriahventen jako alaheimoihin vaihtelee. Teoksessa Fishes of the World niitä katsotaan olevan kolme, koruahvenet (Anthiinae), meriahvenet (Epinephelinae) ja saha-ahvenet (Serraninae). Tässä pomat ja saippuakalat luetaan kuuluvaksi alaheimoon Epinephelinae omina tribuksinaan.[1][2]

Alaheimot

Meriahventen heimoon kuuluu Fishes of the Worldin mukaan seuraavat kolme alaheimoa.[1]

Tyypillisiä piirteitä

Ruumiinrakenteeltaan meriahvenet ovat vankkaruumiisia, oliivinmuotoisia ja suurisuisia kaloja. Lajien koko vaihtelee huomattavasti. Pienimmistä lajeista Plectranthias longimanus kasvaa 3 cm, pastellimeriahven (Serranus cabrilla) 3,5 cm ja Jeboehlkia gladifer 5 cm pitkiksi, kun taas esimerkiksi itajara (Epinephelus itajara) voi saavuttaa 2 metrin ja jättimeriahven (Epinephelus lanceolatus) 3,6 metrin pituuden. Kylkiviiva on jatkuva ja täydellinen. Selkäeviä on yleensä yksi ja sen etuosa on piikikäs. Suussa on useita rivejä teräviä hampaita. Väriltään meriahvenet ovat vaihtelevia ja niiden ruumiissa on usein raitoja tai pilkkuja, eräät lajit myös kykenevät vaihtamaan väritystään. Saippuakalojen iho sisältää myrkyllistä grammistiinia. Useat lajit ovat hermafrodiitteja ja osa vaihtaa sukupuoltaan naaraasta koiraaksi kasvaessaan.[1][2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat

Meriahvenlajeja tavataan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta lämpimistä ja lauhkeista vesistä. Ne elävät yleensä yksittäin tai pienissä ryhmissä tyypillisimmin lähellä koralliriuttoja tai pohjaa 200–400 metrin syvyydessä ja toisinaan myös vesiheiniä kasvavilla alueilla. Meriahvenet syövät eläinplanktonia, pienempiä kaloja, äyriäisiä ja pääjalkaisia.[1][2][3][4][5]

Lähteet
  1. Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 16.7.2020). (englanniksi)
  2. Family Serranidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.11.2013. (englanniksi)
  3. Michael Allaby: A dictionary of zoology, s. 489. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0199233410. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.02.2012). (englanniksi)
  4. John D. McEachran, Janice D. Fechhelm: Fishes of the Gulf of Mexico: Scorpaeniformes to tetraodontiformes, s. 119. University of Texas Press, 1998. ISBN 978-0-292-70634-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.02.2012). (englanniksi)
  5. Family Serranidae (PDF) FAO. Viitattu 18.02.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.