Mercedes Bentso

Raninen kiinnostui rap-musiikista 15-vuotiaana kuunneltuaan Steen1:n sanoituksia, jota Raninen pitää suurimpana innoittajanaan. Vuonna 2011 rap-artisti Pyhimys kuuli Ranista helsinkiläisessä Nuorten toimintakeskus Hapessa ja pyysi myöhemmin tätä tekemään yhteistyötä kanssaan. Pyhimyksen yhteydenoton johdosta lukion keskeyttänyt Raninen päätti irrottautua entisestä tuttavapiiristään ja alkoi keskittyä musiikin tekemiseen. Hän pääsi esiintymään muun muassa rap-kollektiivi GG Caravanin musiikkivideolle.[4]

Joulukuussa 2012 julkaistiin YouTubessa Ranisen ensimmäinen single ja video Personal Raineri, joka keräsi parissa viikossa yli 20 000 katselukertaa.[5] Keväällä 2013 hän oli mukana Nelosen esittämän Fort Boyard – Linnake sarjan toisella tuotantokaudella räppärien joukkueessa, johon kuuluivat myös Pyhimys, Voli sekä Jari-Pekka Hietsilta.[6] Ranisen ensimmäisen levyn Ei koskaan enää tuotti Steen1 ja se ilmestyi huhtikuussa 2017.

Musiikin lisäksi Raninen on kiinnostunut näyttelemisestä, ja vuonna 2012 hän oli mukana Temppeliaukion kirkossa esitetyssä Veijo Baltzarin näytelmässä Jumala on suuri.[7] Kun Baltzar oli pidätetty epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, Raninen esitti joulukuussa 2019 syytöksen, että hän oli joutunut näytelmäprojektin jälkeen Baltzarin seksuaalisen häirinnän kohteeksi.[8] Raninen oli tehnyt aiheesta maaliskuussa 2019 julkaistun kappaleen "Clare Quilty". Marraskuussa 2019 julkistettu kappaleen video kertoo melko suoraan Baltzarin rakentamasta kultista.[9]

Ranisesta tehty dokumenttielokuva Ei koskaan enää sai ensi-iltansa Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla syyskuussa 2018.[10]

Raninen on isänsä puolelta romani,[11] ja hänellä on myös albaani- ja evakkotaustaa.[12] Hän on kotoisin Itä-Helsingistä, jossa hän varttui yksinhuoltajaäidin lapsena.[13] Hän on avoimesti kertonut kokemastaan koulukiusaamisesta ja parisuhdeväkivallasta sekä omasta huumeidenkäytöstään.[4] Hän on lehtihaastattelussa kertonut käyttäneensä pääasiassa subutexia, jonka lisäksi myös amfetamiinia, ekstaasia ja bentsodiatsepiineja eli bentsoja, josta myös hänen taiteilijanimensä loppuosa muodostuu.[14]

Ranisella ei ollut lapsena montaa ystävää.[4] Hän jätti lukion kesken ensimmäisenä lukuvuonna, jolloin hän myös tutustui subutex-riippuvaiseen poikaystäväänsä, joka pahoinpiteli häntä myöhemmin.[4][12]

Ranisen puoliso on entinen elinkautisvanki Janne Raninen.[15][1]

Raninen oli Vasemmistonuorten jäsen, kuului vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Li Anderssonin tukijoihin ja esiintyi tämän vaalitilaisuuksissa.[16] Hän kuitenkin ilmoitti eronneensa Vasemmistonuorista ja Vasemmistoliitosta Facebook-sivuillaan syyskuussa 2015. Eroon ei tiedotteen mukaan liittynyt mitään dramaattista, vaan se oli pitkän harkinnan tulos. Raninen itse kertoo taustalla vaikuttaneen muun muassa eriävät käsitykset feminismistä. Ranista on kuultu presidentti Sauli Niinistön käynnistämässä ”Ihan tavallisia asioita” -projektissa, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota nuorten syrjäytymiseen ja hän on ollut myös keskustelemassa aiheesta Yleisradion A-talk-ohjelmassa.[17][18] Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto myönsi Raniselle Yhteiskunnallisen tietoisuuden herättäjä -palkinnon vuonna 2013.[19]

• Venla Pystynen ja Linda-Maria Roine, Mercedes Bentso – ei koira muttei mieskään, Johnny Kniga, 2019 ISBN 978-951-0-43580-9
• Linda-Maria Roine, Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus, Johnny Kniga, 2020 ISBN 978-951-0-45395-7
• Alviina Alametsä, Linda-Maria Roine, Koulumustelmat: kiusaaminen on väkivaltaa. Helsinki: Johnny Kniga 2022 ISBN 978-951-0-47841-7

• Ei koskaan enää – rap-artisti Mercedes Bentson rehellinen tarina, Dokumenttiprojekti Yle (katsottavissa Areenassa)