Mercedes-Benz W114/W115

Näitä ohjeita noudattaen Paul Bracq, Mercedes-Benzin johtavana muotoilija vuosina 1957-1967 toiminut ranskalainen suunnittelija, tiimeineen tuotti ensimmäiset luonnokset vuoden 1963 keväällä. Bracqin ohjeistukseen kuului määräys käyttää W111-sarjan 2750 mm akseliväliä W110:n 2700 mm sijaan sekä pyrkiä luomaan uusi korimalli joka pysyisi edellämainittujen mallien mittojen sisällä. Bracq onnistui tässä, lyhentäen koria 4680 mm pituuteen mikä oli 195 mm vähemmän kuin W111 (ja 50 mm vähemmän kuin W110). Auton lyhentynyt mitta toi renkaat lähemmäs korin kulmia mikä paransi ajomukavuutta entiseen verratuna. Suunnittelun aikana harkittiin Nallingerin uudesta strategiasta huolimatta 4-sylinteristen mallien erottamista visuaalisesti 6-sylinterisistä malleista käyttämällä W114:n pystylyhtyjä vaaka-asentoon asennettuna. Testit eivät tukeneet ajatusta esteettisesti ja ideasta luovuttiin. Myöskin farmarimallin suhteen oli suunnitelmia, joista syntyi prototyyppi. Tästäkin suunnitelmasta luovuttiin yksinkertaisesti siitä syystä, että tuotantolinjan vaatimia tiloja ei ollut Mercedeksen tehtailla saatavilla. Mutta farmari-muunnoksista tuli vastaamaan Binz-koripaja muiden ohella.

Sedanin suunnitelmien valmistuttua vuonna 1966, Bracq tiimeineen keskittyi seuraavaksi coupé- ja limusiini-malleihin. Coupé-mallit käyttivät samaa akseliväliä sedanien kanssa, mutta 45 mm matalammalla katolla, viistommilla A-pilareilla ja eteenpäin siirretyillä C-pilareilla B-pilarin puuttuessa kokonaan. Etuistuimet asennettiin madaltuneen katon takia matalammalle kuin sedan-mallissa. Lisäksi coupé-mallien katolla oli kaksi auton pituus-suuntaisesti asennettua kromikoriste-listaa. Sedan tapaan coupé-malleissa oli myös takapenkit, tarjoten teoriassa autossa yhteensä 5 paikkaa, mutta lyhentyneen matkustamon rakenteen vuoksi jalkatilan puute teki takamatkustamosta epäkäytännöllisen.

Limusiinit perustuivat sedaniin käyttäen kuitenkin 650 mm pidempää akseliväliä, kasvattaen akselivälin 3400 mm mittaan. Rakenteellisen lujuuden säilyttämiseksi ovien määrää ei kasvatettu sedanin neljää suuremmaksi. Limusiinimalli tarjosi yhteensä 8 paikkaa: 2 istuinta edessä, 3 paikkaa auton keskivaiheilla kokoontaittuvilla penkeillä ja 3 paikkaa takana. Takapenkeille pääsi tosin istumaan ja pois vain mikäli keskirivin penkit olivat tyhjät ja taitettu kasaan.

Uusi malli seurasi pitkälti W108-sarjan muotoilua sekä ulkoisesti että sisältä, modernisoimalla yksityiskohtia mittaristosta aina pelkistetympään korimuotoon asti. Uutuutena Mercedes-Benz henkilöautoissa W114/W115 tarjosi ensimmäisenä ohjaamon keskikonsolin, joka tarjosi uuden sijaintipaikan tuhkakupille sekä lisävarusteena tarjotulle radiolle. Teknisinä uutuuksina W114/W115 tarjosi uudenlaisen ripustuksen takarenkaille. Edelliset mallit olivat käyttäneet ala-nivelöityä taka-akselia, mikä oli mahdollistanut verrattain hyvän ajomukavuuden tarjonneen itsenäisen jousituksen takapyörille, mutta ratkaisu kuitenkin tuotti kaarreajossa epätasaisella tiellä epämiellyttäviä tuloksia mikäli toinen rengas äkillisesti joutui töyssyyn. Uusi takaripustus tarjosi täysin itsenäisen jousituksen takapyörille viistottujen keinuvarsien ja pallonivelöityjen akselien ansiosta. Kaikissa pyörissä oli myös nyt levyjarrut tehostimen kanssa, edellisen mallin käyttäessä sekä rumpu- että levyjarruja. Muita turvallisuusteknisiä uutuuksia oli alusta asti vakiona ollut nokkakolarissa kokoonpainuva teleskooppinen ohjauspyörän tanko (tuli saataville siipimalliston loppupään tuotannossa).

Moottorivalikoima periytyi pienin uudistuksin W110-sarjasta. Kuusisylinterinen W114 tarjosi alusta alkaen mallit 230 ja lippulaivamalli 250, 280-mallin saapuessa markkinoille 1972. 250 ja 280-mallit olivat ainoat joista tarjottiin suoraruiskutuksellisilla moottoreilla varustettuja sedan ja coupé-malleja. Vuonna 1969 esitellyssä 250CE-mallissa käytettiin uutta elektronisesti ohjattua Bosch D-jetronic-järjestelmää. W115 kattoi aluksi nelisylinteriset 2- ja 2,2-litraiset bensiini ja diesel-mallit. Vuoden 1973 kasvojenkohotuksen yhteydessä 2,2-litrainen bensiinimalli korvattiin nelisylinterisellä 2,3 litran mallilla ja uutuutena esiteltiin 2,4-litrainen dieselmalli. Vuonna 1974 sarjaa täydennettiin edelleen 3-litraisella, 5-sylinterisellä 240D 3.0-mallilla joka oli maailman ensimmäinen 5-sylinterisellä dieselmoottorilla varustettu henkilöauto.

Autojen pysyessä korinsa puolesta pääpiirteittäin identtisinä, tulivat ulkoiset erot esiin vasta lähemmässä tarkastelussa. W114 erosi W115:sta päällisin puolin maskin rakenteessa: W114 maskin säleikön aukko-koko on isompi ja maski oli valmistettu alumiinista valamalla kun taas W115 maskisäleikön aukko-koko oli pienempi ja maski pellistä valmistettu.

Lippulaiva-malli 250, ja myöhempi 280, erosivat selvästi muista malleista ulkoisesti. 250 käytti edessä kaksoispuskureita takapuskurin ollessa samanlainen muiden mallien kanssa. 280 käytti myös edessä kaksoispuskureita mutta peri pitkän, takapyörien rengaskotelolta toiselle ulottuvat takapuskurinsa 250 coupé-mallista. Kummatkin huippumallit sisälsivät enemmän kromikoristeita ikkunoiden kehyksissä ja lämmityslaitteen ilmanotto-säleikössä. Malli 250 ohjaamon koristeluihin kuului puupanelointi etukonsolissa, joka tosin vuonna 1970 vaihtui jäljitelmä-puuksi (alumiinilevylle painettu muovipinnoite).

Sarja koki kosmeettisia ja teknisiä parannuksia tuotannon aikana ennen vuonna 1973 tapahtunutta merkittävää kasvojenkohotusta. Osa oli Mercedes-Benzin itse tuotantoteknisistä syistä sopivana ajankohtana julkaistavaksi tarkoitettuja ja osa oli vastauksia kuluttajien antamaan palautteeseen.

• 1968-1969: Ovien käsinojien korottaminen, lämmityslaitteen säätöventtiilin vaihto tehokkaampaan, yhden tuulilasinpesunesteen tuplasuuttimen vaihto kahteen erilliseen suuttimeen, taustapeilin kromikoristelu poistettu, säädettävät etuistuinten selkänojat 02/1969 lähtien, valinnainen 5-vaihteinen manuaalivaihteisto (vain W114), vaihteistojen välitys-suhteiden parannuksia (W115), 220-mallin kaasuttimeksi vaihdettiin Stromberg 175CDS edellisen Solex 34PCB:n tilalle, leveämpi jäähdytinkenno ja siitä seurannut konehuoneen komponenttien uudelleenjärjestely, Fuchs-vanteet lisävarusteena (vain W114)

• 1969-1972: Etuistuimien niskatukien esittely (vakiovaruste Yhdysvaltojen vientimalleja varten, erillinen lisävaruste muualla istuimien sisältäessä asennusvalmiuden), kumi-kuramattojen korvaaminen kangasmatoilla, ovipehmusteiden uusiminen, oikea sivupeili saataville erillisenä lisävarusteena, etukonsolin puupanelointi korvattu alumiini-muovisella puujäljitelmällä (250-malli), lämmityslaitteen ja hansikaslokeron valaistus vakiona, hätävilkkujen kytkin-nuppi yhdenmukaistettu kaikkiin malleihin, keskikonsolin rakenne korvattu yksiosaisella edellisen kaksiosaisen sijaan, suurempi tuhkakuppi, vaihteistojen välitys-suhteiden parannuksia (W114), automaattivaihteiston merkinnät muuttuivat Mercedeksen omasta "PRN432"-merkinnöistä kansainväliseen "PRNDSL"-standardiin

• 1972-1973: Ajovalojen H1-polttimot vaihdettu H4-polttimoihin, kapeampi seisontajarrun pedaali, ajovalojen pyyhkijöiden esittely lisävarusteena, uusittu mittariston kello, erikseen kiristettävien turvavöiden vaihto itsekelautuviin, uusi 4-puolainen ohjauspyörä, etuistuinten niskatuet vakiovarusteena

Pitkä akselivälin Mercedes-Benz W115

1. Vain Yhdysvalloissa ennen 05/1972.[2]