Mercedes-Benz W110

Huhtikuussa 1961 esiteltiin 190c Frankfurtissa. Erona W111:en olivat muun muassa ajovaloumpioiden pyöreä muoto, sisustan koristelu bakeliitilla W111:n puupaneloinnin sijaan, hieman vähemmän kromiosia, sirommat puskurit ja takavalot. Tärkeimmät muutokset olivat kuitenkin 50 mm lyhyempi akseliväli ja 145 mm lyhyemmälle keulalle[1] asennettu 1,9 litrainen 85 hevosvoimainen neljäsylinterinen bensiinimoottori. Karumpi varustelu ja pienempi moottori olivat hyväksi hinnalle, joka laski huomattavasti. Tämä takasi mallin kiitettävän suosion tässä hintaluokassa. W110 koria voidaan pitää yhtenä nykyisen E-sarjan edeltäjänä. Vuonna 1961 esiteltiin myös toinen uutuus; Mercedekselle tavanomainen diesel-malli 190Dc. Siinä oli neljäsylinterinen Boschin ruiskutuspumpun ruokkima 2,0 litrainen dieselmoottori, joka tarjosi rauhalliseen liikkumiseen 55 hevosvoimaa ja kokoisekseen suuren 130Nm vääntömomentin. Tämä malli oli erityisen suosittu takseissa alhaisen yhdeksän litran keskikulutuksen (per 100 km) ansiosta. Auto oli avara ja väljä sisätiloiltaan sekä tavaratilaltaan W111 ja W112-sarjojen kanssa jaetun yhteisen pohjalevyn ansiosta. Vaihteistoina toimivat Mercedeksen oma 4-vaihteinen manuaali joko ratti- tai lattiavalitsimella (jälkimmäinen lisävaruste). Saatavilla oli myös niin ikään lisävarusteeksi 4-vaihteinen AutoGetrag-automaattivaihteisto ratti- tai lattiavalitsimella aina 190Dc:stä lähtien. Lisävarustelista oli runsas; tarjolla oli kattoluukku, kattoteline, nahkapenkit, ilmastointi ja Becker Europa (LMKU)-autoradio ensin putki- ja sittemmin transistorikoneistolla, varustettuna kojelautan keskellä olevan ritilän alle sijoitetulla mono-kaiuttimella. Turvavyöt kuuluivat useimmiten varustukseen Suomeen tuoduissa autoissa.

Heinäkuussa 1965 tapahtui W110 korin kasvojenkohotus. Vilkut siirtyivät korkealta etulokasuojista ajovalojen alle tavanomaisempaan paikkaan ja muutama kromilista tuli muun muassa ikkunalinjaan dynaamisuutta luomaan sekä auton perään takavalojen ylä- ja alapuolelle.

190c-moottorimalli korvautui 200-mallilla. Pienin bensiinimoottori kasvoi täten kahden litran tuntumaan ja 190c - mallissa ollut Solex 34 PJCB -kaasutin vaihdettiin kahteen Solex 38 PDSJ - kaasuttimeen. Teho nousi 10 hevosvoimalla 95 hevosvoimaan, mutta vääntö kasvoi tuntuvasti moottorin saadessa 5 runkolaakeria edellisen kolmen sijaan.

Dieselmoottori ei muuttunut vain moottorinnumeroltaan ja kauppanimeltään 200D:ksi, vaan siihen tehtiin sisäisiä muutoksia. Bensamallin tavoin moottorin runkolaakerien määrä nostettiin kolmesta viiteen. Näin moottorin "alakerta" tuli vankemmaksi ja vääntöä kestävämmäksi tehon pysyessä ennallaan 55 hevosvoimassa.

W110-korisarjassa esiteltiin myös 230-malli 6-sylinterisellä M180-moottorilla varustettuna. Koska moottori likimain sama kuin W111-sarjan malli 230 S:n, W110-sarjan 230 oli täten eräänlainen välimalli W110 ja W111-sarjojen välillä. Moottorin polttoainesyötöstä vastasi kaksikurkkuinen Solex 38 PDSI-2-kaasutin moottorin tuottaessa 105 hevosvoimaa 5200 kierroksella minuutissa. Heinäkuussa 1966 Solexien tilalle vaihdettiin kaksikurkkuiset Zenith 35/40 INAT-kaasuttimet tehojen noustessa 120 hevosvoimaan. Kasvojenkohotuksessa matkustamon muutokset olivat melko vähäisiä. Etuistuimet vaihtuivat vakiovarusteena kiinteä-selkänojaisista säädettäviksi, niiden ollessa aikaisemmin lisävaruste. Lisäksi C-pilareihin tuli aikaisemmin W111-malleissa esitellyt kromikoristeiset matkustamon ilmanpoistoventtiilit.

Mercedes-Benz on aina ollut perinteinen alusta muun muassa ruumisautoille ja ambulansseille, ja niin on ollut myös Mercedes W110.

Mercedes-Benz W120/W121 eli "ponttooni"- koria ei käytetty vielä kovinkaan runsaasti kyseisissä autotyypeissä ja siksipä W110-kori oli ensimmäisiä "nykyaikaisia" perustoja ruumisautoille ja ambulansseille. Näitä koreja ei kuitenkaan Daimler-Benz itse valmistanut, vaan useat eurooppalaiset koripajat loivat omia näkemyksiään kuten Binz.

W120 -koristakin oli valmisteilla farmarimalli, mutta nämäkin harvinaisuudet toimitti Mercedeksen hovihankkija Binz. Niinpä oli luonnollista että W110-koristakin tuli farmarimalli, Universal jota valmisti myös Binz, mutta päätyönään ja Mercedeksen valtuuttamana Belgialainen IMA. IMA valmisti Universal-versiota myös W111 korista kuusisylinterisin moottorein.

Lisäksi muutamia harvinaisia lava-auto muunnelmia sekä limusiinimalleja pidennetyin akselivälein ja korein on ollut valmistuksessa kuten muun muassa Binzillä.

Uudistus Mercedeksissä, oli myös muutos kohti selkeämpiä mallinumeroita 200 ja 200D mallien osalta. 190c ja 190Dc - mallin tunnistetiedoissa sitkeästi notkunut turha pieni c-kirjain poistui ja tästä lähtien aina vuoteen 1993 asti noudatettiin samaa kaavaa mallinumeroiden osalta: Bensiinimallissa ei ollut kuin moottorin iskutilavuus pyöristettynä 10 cm³ tarkkuudelle, ja dieselmalleissa sama numeronmuodostus mutta perään ruuvattiin lisäksi iso D-kirjain. Kalleimmissa malleissa seikkaili S-meinaten vielä nykyäänkin käytössä olevaa Mercedes Mercedes-Benz S-sarja, joka tunnetaan Suomessa Mercedeksen malliston kalleimmasta ja ylellisimmästä päästä. Myös E-kirjain esiintyi myöhemminkin kuvaamassa bensiinimalleissa Boschin valmistamaa polttoaineen suoraruiskutustekniikkaa.

Ks. taulukon tiedot tarkistettu Hollantilainen historiikkisivu - sivulta ja sivuilla olleet virheet korjattu Autoteknillisiä säätöarvoja - kirjasarjan teknisten tietojen osiosta. (70-80-luvulta)

(* 230 - mallin tehoa nostettiin muuttamalla kaasuttimia ja maksimikierroksia)

• Hollantilainen historiikkisivu.
• Autoteknillisiä säätöarvoja - kirjasarjan teknistentiedot ja moottorin ominaisuudet osiot. (Ammattikoulun Autopuolen oppimateriaalia 70-80-luvulta).
• "Fintail Mercedes", four-cylinder models (W110), 1961-1968 mercedes-benz-publicarchive.com

• Mercedes Kotisivu (Suomi).

1. Automotive & Design History: Mercedes-Benz W110/111/112 Fintails – Béla Barényi And The Elusive Pluckenheckflosse curbsideclassic.com. Viitattu 21.1.2023. englanti