Meprobamaatti

Meprobamaatti (2-metyyli-2-propyyli-1,3-propaanidiolidikarbamaatti) on propandiolijohdos, joka kuuluu alkyylidioliittien ryhmään. Se keksittiin USA:ssa toukokuussa 1950. Meprobamaatti tuotiin markkinoille vuosina 1954–55, ensin Carter-lääkeyhtiö nimellä Miltown, minkä jälkeen Wyeth alkoi myydä omaa vastaavaa tuotettaan nimellä Equanil. Lääke saavutti nopeasti tavattoman suuren suosion ja se alkoikin pian loppua apteekeista. Siitä tuli kaikkein ensimmäisen suurimittaisen kysynnän tavoittanut psyykenlääke noin 5–8 vuotta ennen klooridiatsepoksidin ja diatsepaamin esilletuloa.[1]

Meprobamaatti
Meprobamaatti
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[2-(karbamoyylioksimetyyli)-2-metyylipentyyli]karbamaatti
Tunnisteet
CAS-numero 57-53-4
ATC-koodi N05BC01
PubChem 4064
DrugBank DB00371
Kemialliset tiedot
Kaava C9H18N2O4 
Moolimassa 218,25 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 105 °C
Liukoisuus veteen 4,7 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Proteiinisitoutuminen 15%
Metabolia maksa
Puoliintumisaika 10 tuntia
Ekskreetio virtsan kautta
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus

vedetty markkinoilta

Antotapa suun kautta

Vuonna 2012 Euroopan lääkevirasto suositti meprobamattivalmisteiden myyntilupien perumista koko EU:n talousalueella todeten aineen hyötyjen jäävän haittoja pienemmiksi.[2] Suomessa oli tällöin myynnissä kaksi meprobamattia sisältänyttä lääkettä, migreenilääke Anervan ja suonenvetokohtauksia ehkäisemään tarkoitettu Crampiton. Anervanin valmistaja veti lääkkeen pois myynnistä Suomessa 2013 EMAn suosituksen mukaisesti.[3] Myös Crampiton poistui markkinoilta ja näin meprobamatti on käytännössä poistunut markkinoilta Suomessa.[4]

Historia

Meprobamaatti oli eräs kaikkein ensimmäisiä trankvilloivia atarakteja koko maailmassa: sillä todettiin merkittävää anksiolyyttistä hoitovaikutusta. Lisäksi sillä on myös relaksoiva eli spasmolyyttinen teho eli se laukaisee lihaksiston spasmeja ja kramppeja.

Meprobamaatin kehitystyö aloitettiin 1940-luvun loppuvuosina. Se keksittiin lopputuloksena toisen anksiolyyttiesti vaikuttavan lääkkeen tutkimustyöstä. Tuo lääkeaine oli nimeltään mefenesiini. Merkittävin henkilö meprobamaatin kehittelyssä oli saksanjuutalainen Frank Berger. Hän oli saanut koulutuksensa Prahassa. Berger toimi sodanaikaisesti bakteriologina Englannissa. Bergerin pitkäjännitteinen työskentely tuotti tulosta ja Carter-yhtiön kemistin, Bernie Ludwigin onnistui syntetisoida meprobamaatti.[1]

Suomessa on meprobamaatti ollut markkinoilla näillä tuotenimillä: Miltown, Equanil, Nervonus sekä Stresso. Myös kiniiniä sisältävää yhdistelmävalmistetta nimellä Crampiton on ollut markkinoilla, joka sisälsi 150 mg meprobamaattia/tabletti. 1960-luvulla myynnissä olleet tuotteet sisälsivät meprobamaattia 400 mg tablettia kohden.[5]

Käyttö

Meprobamaattia on käytetty siihen aikaan hysteriaksi ja neurooseiksi kuvailtujen tilojen hoidon ohella myös tensio-tyyppiseen päänsärkyyn ja alkoholismiin liittyvän rauhattomuuden hoidossa. Lääkettä on käytetty myös unettomuuden hoitoon. Pyrittiin saamaan aikaan lääkeaine, joka ei väsyttäisi sanottavasti ja soveltuisi myös päiväkäyttöön. Tässä yrityksessä jokseenkin kuitenkin epäonnistuttiin. Ensimmäinen "toimiva" päiväsedatiivi oli bentsodiatsepiini medatsepaami kauppanimiltään Nobrium ja Vegatar. Jälkimmäisen suomalainen valmistaja oli nykyinen Orion-Pharma.[6]

Meprobamaatilla ei todettu sittemmin selviä etuja barbituraatteihin nähden.[7] Sen aiheuttamaa lääkeaineriippuvuutta pidettiin todella vakavana ongelmana ja verrattiin jopa barbituraattiriippuvuuteen. Vieroitusoireina ilmeni tuskaisuutta, levottomuutta, jopa vaikeata kouristelua niissä tapauksissa, joissa säännöllinen lääkkeenotto oli jäänyt pois äkillisesti.[6] Tilannetta voi pitää tietyssä mielessä paradoksina, koska meprobamaatin yhteisvaikutusprofiili, terapeuttinen leveys ja suorituskyvyn olematon lasku pienillä annoksilla ovat teoriassa etuja barbituraatteihin verrattuna.[8]

Meprobamaattia sisältäneet yhdistelmävalmisteet

Meprobamaattia oli myös useissa yhdistelmävalmisteissa. Näiden lääkkeiden muina ainesosina esiintyi barbituurihapon johdos. Valmisteita ei enää liene käytetty pitkiin aikoihin. Mainittujen lääkkeiden sedatiivinen vaikutus on voinut olla merkittävästi potentoitunut, koska niissä oli samansuuntaisesti eli sedatoivasti vaikuttaneita ainesosia.[9] Kauppanimiä ovat olleet: Meprotal, Pentomat sekä Proponal. Näistä Meprotal sisälsi pentymaalia ja Proponal heksemaalia, näistä kummatkin ovat barbituraatteja.[9] Myös Pentomat sisälsi barbituraattia, toisena vaikuttavana lääkeaineena.[10]

Meprobamaattia sisältänyt apteekin reseptitön valmiste

Vielä 80-luvun alkuvuosiin saakka apteekista saattoi saada niin kutsuttuna käsikauppalääkkeenä kolmen tabletin pakkauksen meprobamaattia sisältänyttä Lepo -nimistä valmistetta.[11]

Sivuvaikutukset

Mebrobamaatin sivuvaikutuksina ovat olleet väsymys hyvin yleisenä etenkin lääkehoidon alkuvaiheissa sekä allergiset reaktiot joillakin henkilöillä. Allergisina oireina voivat olla ihottuma, kuumeilu, ripulointi sekä turvotus.[5] Kahta jälkimmäistä oiretta on saattanut ilmetä myös vailla kahta ensimmäistä. Meprobamaatti aiheutti joillekin, ehkä jopa monille sitä käyttäneistä potilaista vaikeitakin vieroitusoireita eli abstinenssioireita.[6]

Yhteisvaikutukset

Mebromaatilla tunnetaan yhteisvaikutuksia lukuisten eri lääkeaineiden kesken, etupäässä PKV-lääkkeiden. Samanaikaisesti otettuna alkoholi voimistaa meprobamaatin vaikutusta. Meprobamaatti vahvistaa barbituraatin vaikutusta. Veren hyytymistä estävän antikoagulanttilääkkeen vaikutus heikentyy samanaikaisesti käytetyn meprobamaatin johdosta.[5]

Yliannostus

Hengenvaarallisen yliannostuksen rajana on pidetty 10 g eli 10 000 mg. Suurimittainen meprobamaatin yliannostus aiheuttaa syviä kouristeluja, sekä lamaa hengitystä ja verenkiertoa. Tällöin potilas kuuluu tehostetun sairaalahoidon piiriin. Kuitenkin on kuvailtu tapauksia, joissa potilas on selviytynyt jopa 60 g annoksesta.[6][12]

Katso myös

Lähteet
  1. Edward Shorter: Psykiatrian historia, MTKL Helsinki 2005
  2. Minna Pihlava: Meprobamaatti on menettämässä myyntiluvan Mediuutiset. Viitattu 8.2.2021.
  3. Meda Oy: Meprobamaattia sisältävien Anervan-tablettien ja -peräpuikkojen myyntiluvan peruuttaminen Suomessa (PDF) fimea.fi. Viitattu 8.2.2020.
  4. Kustannus Oy Duodecim: Suonenveto (lihaskramppi) Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 8.2.2021.
  5. Vartiainen: Lääkeaineoppi, WSOY-SHKS 1960
  6. Therapia Fennica TF-74
  7. Alfering-Olli-Tuomi: Lääkkeet ja niiden käyttö, WSOY-SHKS 1977
  8. Jouko Tuomisto ja Matti K. Paasonen: ”30, neuroosilääkkeet (anksiolyytit), sentraalisesti lihaksia relaksoivat lääkkeet”, Farmakologia ja toksikologia, s. 332–333. 3. painos. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. suomi
  9. Pharmaca Fennica 1976: s. 75–76
  10. Lääkkeet ja niiden käyttö: s. 174
  11. Valitut Palat - Kodin Lääkeopas & VP helmikuu 1979 "Kun uni ei tule"
  12. http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/5/73295.pdf%5Bvanhentunut+linkki%5D Crampiton: Lääkeaineyhteenveto

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.