Vaihdevuodet

Munasarjojen estrogeenien ja keltarauhashormonin tuotanto lakkaa vaihdevuosien aikana. Elimistö tuottaa estrogeeneja vaihdevuosien jälkeen kuitenkin edelleen rasvakudoksessa ja muissa perifeerisissä kudoksissa[9]. Myös veren testosteronipitoisuus laskee[10] mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin estrogeenipitoisuus[11].

Kun vaihdevuodet alkavat, munasarjat sisältävät vähemmän munasoluja ja erittävät vähemmän estrogeeniä ja progesteronia kuin aikaisemmin. Aivolisäke yrittää kompensoida hormonivajetta tuottamalla lisää munasolun kypsymisen aikaansaavaa, munarakkuloita eli follikkeleita stimuloivaa FSH-hormonia, joka edesauttaa estrogeenin eritystä. Elimistön estrogeenitasot voivat heitellä aluksi voimakkaasti, minkä jälkeen ne alkavat vähetä vähitellen yhä tasaisemmin asettuen matalalle tasolle vaihdevuosien viimeisten vuosien aikana.[12] Vaihdevuosi-ikäisten naisten aivojen lämmönsäätelyalueella saattaa esiintyä myös neurokiniini B -nimistä hormonia, joka aiheuttaa kuumia aaltoja[13].

On viitteitä siitä, että ainakin vaihdevuosiin liittyvät kognitiiviset oireet johtuvat hormonitasojen heilahteluista eivätkä matalista hormonipitoisuuksista[14].

Sympaattisen hermoston reaktiot vaihdevuosiin liittyviin hormonitason heilahteluihin, veren testosteronipitoisuuden laskuun ja harmaan aivoaineen katoon ovat yksilöllisiä. Kuumat aallot ja yölliset hikoilupuuskat ovat yleisiä oireita. Muita vaihdevuosien mahdollisia oireita ovat unihäiriöt, väsymys, heikotus, huimaus, palelu, pahoinvointi, päänsärky, huonovointisuus fyysisen rasituksen aikana tai jälkeen, verensokerin säätelyhäiriöt[15], vatsan rasvakerroksen kasvu, hermostuneisuus, ärtyneisyys, aggressiivisuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, rintakivut, puristava tunne rinnassa, sydämen tykytys, päänsärky, nivel- ja lihaskivut, tuntohäiriöt käsissä ja jaloissa, haluttomuus, painonnousu, ummetus, virtsaamisvaivat ja -karkailu. Vaihdevuosi-ikäinen nainen saattaa jopa havahtua hereille keskellä yötä edellä mainittujen oireiden herättämänä.

Vaihdevuosiin saattaa liittyä myös muistin heikkenemistä ja keskittymiskyvyn laskua sekä hienomotoriikan häiriöitä. Nämä oireet ovat pahimmillaan yleensä kuukautisten loppumista seuraavana vuonna ja alkavat lievetä sen jälkeen.[14] Vaihdevuosi-oireistosta huolimatta vanhenevilla naisilla näyttäisi olevan keskimäärin parempi muisti kuin samanikäisillä miehillä[16]. On kuitenkin olemassa viitteitä siitä, että älyllistä suorituskykyä haittaava kognitiivinen vaihdevuosioireisto korreloi voimakkaasti myöhemmällä iällä kehittyvän dementian kanssa. Naishormonikorvaushoitoa saaneille naisille kehittyy menopaussin aikana vähemmän harmaan aivoaineen katoa, mikä on yhdistetty parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn.[17] Naishormonikorvaushoito lisää kuitenkin 50 % riskiä sairastua dementiaan[18].

Yli 40 % menopaussin ohittaneista naisista kärsii atrofian lisäksi estrogeenitason romahtamisesta johtuvasta emättimen kuivuudesta, joustamattomuudesta, pH- muutoksesta ja mikrobiomin häiriintymisestä[19]. Emättimen suulla olevien Bartholinin rauhasten toiminnan heikkeminen johtaa usein myös kiihottumiseen liittyvän kostumisen heikkenemiseen tai lakkaamiseen[20]. Vaikka muut vaihdevuosioireet, kuten kuumat aallot, helpottavat usein iän myötä, rauhasten toimintaan liittyvät ongelmat säilyvät ja usein pahenevatkin[19].

Emättimen limakalvon ylimmän kerroksen solujen katoaminen johtaa limakalvon ohenemiseen eli atrofiaan[21]. Myös rintojen maitorauhaset surkastuvat. Rinnat alkavat usein roikkua tai litistyvät hieman sen vuoksi, että rintojen iho ja rasvakudos eivät surkastu maitorauhasen tavoin.

Vaihdevuosiin liittyvät hormonaaliset muutokset vähentävät rasvan kertymistä reisiin ja lanteille mutta lisäävät sen kertymistä vatsaontelossa sijaitsevien sisäelinten ympärille. Vatsaontelon suuri rasvapitoisuus lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauteen. Sydän- ja verisuonisairauksien riski saattaa kasvaa myös sen vuoksi, että heikentynyt estrogeenintuotanto ei enää riitä suojaamaan naista kyseisiltä sairauksilta.[22]

Vaihdevuosien aikana saattaa esiintyä myös lihas- jänne- ja nivelkipuja tai nivelten arkuutta. Myös reumaatikkojen ja fibromyalgikkojen oireet saattavat pahentua.[22]

Tupakoivilla, vähän liikkuvilla ja ylipainoisilla naisilla esiintyy keskimääräistä enemmän vaihdevuosioireita[23].

Vaihdevuosioireita voidaan lievittää usein lisäämällä liikuntaa, lopettamalla tupakointi tai pudottamalla painoa[23].

Emättimen kuivuutta ja kostumishäiriötä voidaan hoitaa estrogeenipaikallishoidolla eli estradiolia sisältävillä emätinvoiteilla tai -puikoilla[20]. Sitä voi käyttää lopun elämäänsä, koska siihen ei liity pitkäaikaisriskejä ja kuivien ja hauraiden limakalvojen parantaminen on seksuaalisuudelle tärkeää.[24]

Hormonitoiminnan vähenemisestä johtuvaa seksuaalista haluttomuutta voidaan hoitaa testosteronikorvaushoidolla, jonka avulla seksuaalisesti tyydyttävien tapahtumien määrä nousee tutkimusten mukaan keskimäärin 60 %[25]. Testosteronin on todettu lisäävän myös sukupuolista nautintoa[26]. Tablettimuotoinen testosteroni lisää seksuaalista halukkuutta noin tunnin kuluttua tabletin nauttimisesta. Suomessa ei ole kuitenkaan markkinoilla naisille tähän tarkoitukseen sopivia testosteronivalmisteita.[27] Vähintään 12 viikkoa jatkuva varsinainen testosteronikorvaushoito lisää naisten sukupuolista halukkuutta ja kiihottumista sekä auttaa orgasmin saavuttamisessa, koska se vaikuttaa suoraan aivojen ja muun keskushermoston toimintaan lisäten myös sukuelinten verenkiertoa. Testosteronikorvaushoidon on ajateltu myös voivan ylläpitää lihasvoimaa, älyllistä suorituskykyä ja mielialaa, mutta vuonna 2019 julkaistun yhteenvetotutkimuksen mukaan testosteronilisäyksellä ei ole muuta hoitovaikutusta kuin sukupuolielämän paraneminen. Korvaushoito voi tapahtua voiteilla, lääkelaastarilla tai tabeteilla. Korvaushoidon mahdollisia sivuvaikutuksia ovat lievä painonnousu, lievä akne ja karvoituksen lisääntyminen, tabletteja käytettäessä on havaittu myös veren LDL-hiukkasten lisääntymistä.[28][29]

Vaihdevuosista johtuvien hormonitasojen heilahteluiden aiheuttamia oireita pyritään usein lievittämään myös naishormonikorvaushoidolla, Suomessa yleisimmin luontaisella 17-beeta-estradiolilla sekä synteettisillä 17-alfa-hydroksiprogesteroni- ja 19-nortestosteronijohdoksilla[30].Limakalvo-oireiden paikallishoidossa käytetään lähinnä estriolia ja estronia[31].

Naishormonikorvaushoito auttaa osaan vaihdevuosioireista, ja se pitäisi aloittaa mieluiten heti oireiden ilmaannuttua, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta. Kuusikymppisenä aloitetulla hoidolla ei ole enää lainkaan tehoa. Naishormonikorvaushoito ei vähennä kuitenkaan seksuaalista haluttomuutta, vaikka se aloitettaisiin heti oireiden alettua.[1]

Estrogeenikorvaushoito parantaa unen laatua, hidastaa luiden haurastumista, estää rasvan kertymistä vatsaonteloon ja ehkäisee kakkostyypin diabetestä.[24] Hormonihoito pitäisi aloittaa mieluiten mahdollisimman pian menopaussin alettua, silä vanhalla iällä aloitettu estradiolikorvaushoito lisää riskiä sairastua dementiaan 50 %:lla[32] sekä huomattavan paljon myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin[33]. Oikea-aikaisesti aloitettu hormonikorvaushoito puolestaan pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä[33].

Hormonikorvaushoito lisää myös merkittävästi rinta- ja munasarjasyövän riskiä etenkin silloin, kun se sisältää sekä estrogeenia että keltarauhashormonia[17]. Hormonikorvaushoito lisää myös munanjohdinsyövän riskiä. Hormonikorvaushoidon syöpäriskiä lisäävä vaikutus on sitä suurempi, mitä pidempään hoito kestää, ja jatkuu vielä viisi vuotta hoidon päättymisen jälkeen.[34] Tämän vuoksi suositellaan, että hormonikorvaushoitoa käytettäisiin mahdollisimman lyhyen aikaa[1], mieluiten vain 2–5 vuotta[35] Hoito tulisi lopettaa, kun oireet loppuvat, muttei liian aikaisin.[24]

Hormonikorvaushoidon on havaittu lisäävän myös veren kuparipitoisuutta[36], mikä saattaa liittyä elimistön immunologisiin puolustusreaktioihin.Hormonikorvaushoito lisää myös laskimoveritulpan vaaraa etenkin hoidon ensimmäisten kuukausien aikana[35]. Tämä voidaan kuitenkin välttää annostelemalla hormonit ihon kautta tablettien sijaan.[24]

Estradiolihormonikorvaushoitoa ei suositella muun muassa silloin, kun potilaalla on ollut rintasyöpä, kohtusyöpä, syvä laskimotukos tai hyytymistekijähäiriö, huonossa hoitotasapainossa oleva verenpainetauti, sydän- tai maksasairaus. Tällöin suositellaan vain paikallisestrogeenin käyttöä, joka auttaa ainoastaan limakalvo-oireisiin.[35]

Hormonivalmisteita käytti vuonna 2019 20–30 % suomalaisista vaihdevuosi-ikäisistä naisista[24].Tämä oli moninkertaisesti esimerkiksi Ruotsiin verrattuna, jossa vain 11 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista on saanut hormonikorvausreseptin ja vain 6 prosenttia käyttää muuta kuin paikallisesti vaikuttavaa valmistetta[37].

• Eeva-Marja Rutanen ja Olavi Ylikorkala 2004: Vaihdevuosien hormonihoito. Kapseli 33. Sivu 21

• Menopaussin evoluutio

• Kangas, Ilka: Naisten vaihdevuosien ja vanhenemisen tulkinnat. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-707-2.

• Vaihdevuodet Terveyskirjasto.fi