Mennoniitat

Mennoniitat on protestanttinen uskontokunta. Mennoniitat ovat anabaptisteja kuten hutteriitit ja amishit. He ovat sitoutuneet väkivallattomuuteen ja pasifismiin.

Menno Simons

Mennoniittoja oli maailmassa vuonna 2006 noin puolitoista miljoonaa. Useimmat Euroopan ja Pohjois-Amerikan mennoniittayhteisöt toimivat maaseudulla. Nykyisin mennoniitoissa on eri tasoilla yksinkertaista elämää viettäviä ihmisiä – myös heitä, joiden pukeutuminen ja elämä ei juuri poikkea valtaväestöstä.

Historia

Mennoniitat ovat saaneet nimensä liikkeen perustajasta, hollantilaisesta uskonpuhdistajasta Menno Simonsista, joka oli katolinen pappi ennen vuonna 1536 tapahtunutta liittymistään anababtisteihin. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti kirjallisella toiminnallaan. Vuonna 1672 heidät tunnustettiin Alankomaissa virallisesti yhdyskunnaksi, joka sai vapaasti harjoittaa uskontoaan valtion suojeluksessa. Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaisiin', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimen ”die Sonne” (Aurinko), mistä tuli nimitys 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi.[1]

Mennoniittakirkon sisustusta Giethoornissa, Alankomaissa.

Galenus Abrahams jatkoi kuitenkin yhteydenpitoa muihin liikkeisiin ja solmi yhteydet Englannin kveekareihin, joista George Fox ja William Penn vierailivat hänen luonaan, yrittäen turhaan saada tätä hyväksymään spiritualistiset katsomuksensa. Abrahamsia seurasi johtajana John Dektanel, joka perusti yhdessä muiden kanssa Amsterdamiin saarnaajaseminaarin vuonna 1735. Dektanel kirjoitti myös katekismuksen ja julkaisi vuonna 1753 valikoiman Menno Simonsin kirjoituksia.[2]

Mennoniittayhdyskuntia syntyi Etelä-Venäjälle, kun Katariina Suuri tarjosi maata saksalaisille.[3]

Teologia

Merkittävimmät mennoniittojen anabaptistitraditiosta nousevat opit ovat:

  • Pelastus uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
  • Kirjoitusten ja Pyhän Hengen auktoriteetti.
  • Uskovien kaste ymmärretään kolmiosaisena: kaste hengen kautta (sydämen sisäinen muutos), kaste veden kautta (julkinen osoitus todistajille), ja kaste veren kautta (marttyyrius ja asketismi tai tiukan itsensäkieltämisen harjoittaminen osoituksena henkilökohtaisesta ja erityisesti hengellisestä kurinalaisuudesta).
  • Opetuslapseus ymmärretään ulkoisena merkkinä sisäisestä muutoksesta.
  • Seurakuntakuri, perustuen Uuteen testamenttiin, erityisesti Jeesukseen (esimerkiksi Matteus 18:15–18). Jotkut mennoniittakirkot käyttävät 'Meidung'ia (muistuttaa pannaa).
  • Ehtoollinen ymmärretään enemmän muistoateriana kuin sakramenttina tai kristillisenä rituaalina, ihannetilanteessa nautitaan kastettujen uskovien kesken yhteydessä ja seurakunnan järjestyksen mukaan.[4]

Nykyaika

Konservatiivisimmat mennoniitat kuten staufferilaiset pukeutuvat yksinkertaisesti, suhtautuvat kielteisesti uuteen tekniikkaan ja pyrkivät eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta omiksi maanviljely-yhteisöikseen. Esimerkiksi radiota ja televisiota ei hyväksytä ja autojen käyttöön saatetaan suhtautua kielteisesti, kuljetukseen saatetaan käyttää edelleen hevosta ja vaunuja. Vähemmän konservatiiviset suunnat eivät rajoita pukeutumista tai tekniikan käyttöä, ja uudistusmielisimmät hyväksyvät esimerkiksi homoseksuaaleja jäsenikseen.

Mennoniittaperhe Meksikon Campechessa.

Eri maiden mennoniittakirkkoja

Lähteet
  • Westin, Gunnar: Vapaan kristillisyyden historia. Tikkurila: Ristin Voitto, 1975. ISBN 951-605-288-6.

Viitteet
  1. Gunnar Westin, Vapaan kristillisyyden historia, s. 225–227.
  2. Gunnar Westin, Vapaan kristillisyyden historia, s. 227–228.
  3. Molotschna Mennonite Settlement (Zaporizhia Oblast, Ukraine). Global Anabaptist Mennonite Encyclopedia Online. (englanniksi)
  4. Ehtoollisen yhteydessä jotkut mennoniitat harjoittavat toistensa jalkojen pesua merkkinä keskinäisestä nöyryydestä. Jalkain pesu ei ole alkuperäinen anabaptistitapa. Pilgram Marpeck kehitti sen ennen vuotta 1556, ja se yleistyi 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla. Nykyään osaviettää sitä muistoksi siitä, kuinka Kristus pesi opetuslastensa jalat Johanneksen evankeliumin 13. luvussa.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.