Menneisyyden varjo
Menneisyyden varjo on Ville Salmisen ohjaama elokuva vuodelta 1946. Salminen laati käsikirjoituksen toimittaja Esko Miettisen alkuperäisaiheesta.
Menneisyyden varjo | |
---|---|
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Ville Salminen |
Käsikirjoittaja | Ville Salminen |
Perustuu | Esko Miettisen alkuperäisaiheeseen |
Tuottaja | Åke Leppä |
Säveltäjä | Harry Bergström |
Kuvaaja | Kalle Peronkoski |
Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
Lavastaja | Ville Salminen |
Pääosat |
Tauno Palo Ritva Arvelo Paavo Jännes Terttu Soinvirta |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Valio-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 1946 |
Kesto | 95 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Elokuva on jännitystarina, jossa vuorineuvos Bergrothin tyttäret Lena ja Sirkka tutustuvat tehtaalla työskentelevään insinööriin ja naistenmieheen Rainer Leimuun. Lena tuntee vetoa mieheen, mutta tämän entiset naisystävät ja mustasukkaisuus tulevat heidän onnensa tielle kohtalokkain seurauksin. Menneisyys vainoaa Leimua.
Tuotanto ja esitykset
Esko Miettinen oli vapaa toimittaja, joka muutti vuonna 1947 Hollywoodiin ja kirjoitti sieltä käsin juttuja Kinolehteen.[1]
Menneisyyden varjo jäi Valio-Filmin ainoaksi pitkäksi näytelmäelokuvaksi. Elokuva on esitetty televisiossa vain kerran aiemmin, syksyllä 1961. Yle TV1 esitti sen perjantaina 14. kesäkuuta 2013.
Näyttelijät
Tauno Palo | … | Rainer Leimu |
Ritva Arvelo | … | Lena Bergroth |
Paavo Jännes | … | Saastamoinen |
Terttu Soinvirta | … | Sirkka Bergroth |
Jorma Nortimo | … | Erkki Ranta |
Tauno Majuri | … | Niilo Veirilä |
Kyllikki Väre | … | Saara Reims |
Aku Korhonen | … | insinööri Vesa |
Kaisu Leppänen | … | Kerstin Fader |
Yrjö Tuominen | … | vuorineuvos Bergroth |
Arvi Tuomi | … | professori Ranta |
Annie Sundman | … | rouva Bergroth |
Aino-Inkeri Notkola | … | Elviira |
Sylvi Palo | … | sairaanhoitajatar |
Vastaanotto
Uutena yrittäjänä tuotantoyhtiöiden joukossa Valio-Filmi saa kritiikeissä kannustusta – vaikka Raoul af Hällströmin sanoin oli opittu "suhtautumaan hieman epäluuloisesti yritteliäisiin vasta-alkajiin kotimaisen filmi-tuotannon alalla" – sillä Salmisen "elokuva on teknillisesti parhainta nykyaikaista meikäläistä tasoa". Käsikirjoituksen heikkouden vastapainona kiitosta saavat ohjauksen ansiot ja kaikinpuolinen huolellisuus. Painokasta kiitosta saa Harry Bergströmin musiikki, josta esimerkiksi Sulho Ranta toteaa, että "musiikki täytti hyvin tehtävänsä".[2] Myös Tauno Palon ja Ritva Arvelon roolisuorituksia kiiteltiin lehdistössä.
Tauno Palo palkittiin roolisuorituksestaan vuonna 1946 parhaan miespääosan Jussi-palkinnolla.[3]
Lähteet
- Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 10.6.2013
- Lehdistöarvioita, Elonet.fi, viitattu 10.6.2013
- Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 333. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.