Mendelevium

Mendelevium (lat. mendelevium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Md, järjestysluku 101 ja CAS-numero 7440-11-1. Se on metallinen, aktinoideihin kuuluva aine. Radioaktiivisuutensa ja lyhyen puoliintumisaikansa vuoksi sitä ei esiinny luonnossa. Keinotekoisesti sitä voidaan valmistaa pommittamalla einsteiniumia alfahiukkasilla. Nimensä se sai venäläisen kemistin Dmitri Mendelejevin mukaan. Mendeleviumilla ei ole tunnettuja käyttötarkoituksia tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella.

Fermium Mendelevium Nobelium
Tm

Md

-  
 
 


Yleistä
NimiMendelevium
TunnusMd
Järjestysluku101
Luokkaaktinoidi
Lohkof
Ryhmä
Jakso7
Värituntematon, mahdollisesti hopean valkoinen tai metallisen harmaa
Löytövuosi, löytäjä1955, Albert Ghiorson ryhmä
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(258)
Orbitaalirakenne[Rn] 5f137s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 31, 8, 2
Hapetusluvut+3, +2
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuotokiinteä
Sulamispiste1100 K (827 °C)
Muuta
Elektronegatiivisuus1,3 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteettiluotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero7440-11-1
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Historia

Syklotroni, jossa mendeleviumia valmistettiin ensimmäisen kerran 1955

Ensimmäisenä mendeleviumia valmisti vuonna 1955 Albert Ghiorso ryhmänsä kanssa, johon kuuluivat lisäksi Glenn T. Seaborg, Bernard Harvey ja Greg Choppin. He valmistivat isotooppia 256Md atomi kerrallaan pommittamalla 253Es-kohdetta alfahiukkasilla. Pommitus tehtiin Lawrence Berkeley National Laboratoryn 60 tuuman syklotronilla.[1](s. 1630)

Mendelevium oli yhdeksäs syntetisoitu transuraaninen alkuaine.

Isotoopit

Mendeleviumille tunnetaan 16 isotooppia, joiden massaluvut ovat 245–260 välillä. Kaikki ovat radioaktiivisia. Vaikka 258Md, jonka puoliintumisaika on 51 päivää, on pitkäikäisin isotooppi, 256Md isotooppia (puoliintumisaika 76 minuuttia) käytetään useimmiten kemiallisissa kokeissa, koska sitä on helpoin tuottaa tarvittavia määriä. [1](s. 1631)

IsotooppiPuoliintumisaikaHajoamistyyppi
245Md0,4 sα
245mMd0,9 msSF
246Md1,0 sα
247Md1,12 sSF, α
248Md7 sEC (~80%), α (~20%)
249Md24 sEC, α
250Md52 sEC (94%), α (6%)
251Md4 minEC, α
252Md2,3 minEC, α
253Md6 min
254Md10 minEC
254mMd28 minEC
255Md27 minEC (92%), α (8%)
256Md1,27 hEC (90,7%), α (9,9%)
257Md5,52 hEC (90%), α (10%)
258Md51,5 dα
258mMd57 minEC?
259Md1,6 hSF
260Md31,8 dSF (> 73%), EC (< 15%)

Lähde:[1](s. 1631)

Lähteet

  1. Silva, Robert J.: ”luku 13”, Fermium, Mendelevium, Nobelium, and Lawrencium, s. 1621–1651. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.