Memphis Slim

Memphis Slim (oik. Peter Chatman, 3. marraskuuta 1916 Memphis, Yhdysvallat – 25. helmikuuta 1988 Pariisi, Ranska) oli bluespianisti ja -laulaja-lauluntekijä, jonka ura kesti yli 47 vuotta. Pitkän uran lisäksi hän oli yksi taloudellisesti menestyneimmistä afroamerikkalaisista bluesmuusikoista. Hänen tunnetuin kappaleensa on "Everyday I Have the Blues".

Memphis Slim vuonna 1980.

Hänen varhaisia musiikillisia esikuviaan oli Roosevelt Sykes, ja tämän inspiroimana hänkin aloitti kahdeksanvuotiaana pianonsoiton. Taitojen kehityttyä hän esiintyi Memphisissä yhdessä rumpalin kanssa 1,25 dollarin tuntipalkalla.

Vuonna 1939 hän muutti Chicagoon, missä hän tutustui Big Bill Broonzyyn ja tämän muusikkoystäviin, joihin kuuluivat mm. Jazz Gillum, Tampa Red ja Washboard Sam. Ryhmän jäsenet kirjoittivat lauluja itselleen ja toisilleen, soittivat toistensa levytyksillä ja ylipäänsä hallitsivat 1930-luvun blueskenttää Chicagossa.

Vuonna 1940 hän otti käyttöön kotipaikkaansa sekä (pitkää ja) laihaa olemustaan kuvaavan taiteilijanimen Memphis Slim, koska hän siirtyi RCA-levy-yhtiölle ja aikaisempi sopimus toisen yhtiön kanssa oli vielä voimassa. Hän sai kaksinkertaisen hitin singlellä Beerdrinkin’ Woman / "Grinder Man".

Toisen maailmansodan loppua kohti Chicagon bluestyyli oli muuttumassa raaemmaksi Etelästä tulleiden siirtolaisten myötä, ja samalla sähköiset vahvistimet yleistyivät. Memphis Slim sopeutti tyyliään muutosta vastaavaksi rhythm and bluesiksi ja kierteli erilaisten yhtyekokoonpanojen kanssa, joiden nimenä oli tavallisesti The Houserockers. Hän teki R&B-singlejä, jotka eivät yleensä menestyneet.

Vuonna 1948 hän sai kuitenkin hitin kappaleella Messin’ Around.

Vuonna 1949 hän teki tunnetuimman kappaleensa Everyday I Have the Blues, josta on muodostunut kaikkien aikojen soitetuimpia bluesklassikoita. Jo vuonna 1950 kappale oli suuri hitti Jill Williamsin ja Count Basien yhtyeen versiona. Pitkälti tämän kappaleen ansiosta Memphis Slimin kerrotaan maininneen, että hänen saamansa tekijänpalkkiot olivat jopa 0,6 miljoonaa dollaria vuodessa.

Hittikappaletta seurasivat niin ikään hyvin menestyneet Mother Earth (1950) ja Wish Me Well (1954). 1950-luvun loppua kohden hänen suosionsa R&B-laulajana kotimaansa afroamerikkalaisen väestön keskuudessa alkoi kuitenkin hiipua. Hän seurasi Big Bill Broonzyn onnistunutta esimerkkiä ja muutti tyylinsä folk-bluesiksi saaden näin uuden yleisön etenkin eurooppalaisten keskuudesta.

Vuonna 1960 hänellä oli ensimmäinen levytyssessionsa Lontoossa brittibluesin pioneeri Alexis Kornerin kanssa, ja 1962 hän muutti vakituisesti Eurooppaan ensimmäisten yhdysvaltalaisten bluesartistien joukossa. Hän sopeutui eurooppalaisen yleisönsä käsitykseen, jonka mukaan blues miellettiin akustiseksi folkmusiikiksi ja alkoi esiintyä sooloartistina. Hän esiintyi mm. lukuisilla festivaaleilla ja teki kymmenittäin levyjä. Hän asui Pariisissa, mutta hänellä oli asunnot myös aikaisemmissa asuinpaikoissaan Memphisissä ja Chicagossa.

Memphis Slim kuoli 25. helmikuuta 1988 Pariisissa sydänkohtaukseen.