Melvin Sheppard
Melvin Whinfield (”Mel”) Sheppard (5. syyskuuta 1883 Almonesson Lake, New Jersey, Yhdysvallat – 4. tammikuuta 1942 New York, New York, Yhdysvallat) oli amerikkalainen keskimatkojen juoksija ja nelinkertainen olympiavoittaja.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Melvin Sheppard | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Lontoo 1908 | 800 m | |
Kultaa | Lontoo 1908 | 1 500 m | |
Kultaa | Lontoo 1908 | 1 600 m viesti | |
Kultaa | Tukholma 1912 | 4 x 400 m viesti | |
Hopeaa | Tukholma 1912 | 800 m |
Melvin Sheppard yritti nuoruudessaan liittyä New Yorkin poliisivoimiin, mutta hänet hylättiin heikon sydämen takia. Tästä huolimatta Sheppard voitti kolme peräkkäistä Yhdysvaltain mestaruutta 880 jaardilla vuosina 1906–1908.
Lontoon olympialaisissa 1908 Sheppard voitti 1 500 metrin alkueränsä uudella olympiaennätyksellä 4.05,0, minkä Norman Hallows rikkoi jo seuraavassa erässä tuloksella 4.03,4. Seuraavan päivän loppukilpailussa Sheppard vei voiton ennätystä sivunneella ajalla. Sheppard nousi kilpailun kärkeen vasta viimeisillä metreillä, kirien jo usean metrin karkumatkan repäisseen Harold Wilsonin kiinni.
800 metrillä Sheppard voitti alkueränsä ajalla 1.58,0. Finaalissa Sheppard juoksi ensimmäisen kierroksen aikakauteen nähden uskomattomaan 53 sekunnin aikaan ja voitti lopulta tuloksella 1.52,8, joka oli epävirallinen maailmanennätys. Aika paransi edellistä James Lightbodyn nimissä ollutta olympiaennätystä 3,2 sekuntia[1].
Kolmannen kultamitalinsa Sheppard sai ainoan kerran olympiaohjelmassa olleessa 1 600 metrin viestissä, jonka osuuksien pituudet olivat juoksujärjestyksessä 200 m + 200 m + 400 m + 800 m. Hän oli Yhdysvaltain joukkueen ankkuri ja onnistui säilyttämään joukkueen kolmella ensimmäisellä osuudella saavuttaman kärkipaikan. Sheppardin henkilökohtainen osuusaika oli 1.55,4.
Tukholman olympialaisissa Sheppard oli 800 metrin ennakkosuosikki. Finaalissa hän yritti samaa taktiikkaa kuin Lontoossa ja juoksi ensimmäisen kierroksen vielä kovempaa, aika oli 52,4. Jälkimmäisellä kierroksella Ted Meredith ohitti hänet tehden kaikkien aikojen parhaan ajan 1.51,9, joka hyväksyttiin myöhemmin ensimmäiseksi viralliseksi maailmanennätykseksi. Sheppard hävisi vain sekunnin kymmenyksen.
Neljännen olympiakultamitalinsa Sheppard voitti 4 x 400 metrillä Yhdysvaltain joukkueen aloittajana. Aika oli uusi maailmanennätys 3.16,6. Maailmanennätys pysyi voimassa vuoteen 1924 saakka.[2]
Sheppard oli mukana tekemässä useita viestijuoksun maailmanennätyksiä. Vuonna 1910 hän juoksi osuuden Yhdysvaltain joukkueessa, joka teki 4 × 880 jaardin maailmanennätyksen 7.53,0. Aika hyväksyttiin myös 4 × 800 metrin viestijuoksun maailmanennätykseksi. Ennätys pysyi voimassa kymmenen vuotta, kunnes se rikottiin vuonna 1920. Vuonna 1911 Sheppard juoksi osuuden Yhdysvaltain joukkueessa, joka teki maailmanennätyksen 3.18,2 4 × 440 jaardin viestijuoksussa. Pennsylvanian yliopiston joukkue rikkoi tämän ennätyksen vuonna 1915.[2]
Urheilu-uransa jälkeen Sheppardista tuli lakimies. Hän oli yksi Charles Lindberghin lapsen kidnappauksesta syytetyn Bruno Hauptmannin asianajajista.
Lähteet
- Hannus, Matti;: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8.
- Pihkala, Lauri; Jukola, Martti;: Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. WSOY, 1924.
Viitteet
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 114. Otava, 1970.
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 423. Otava, 1970.
1896: Edwin Flack | 1900: Alfred Tysoe | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Ted Meredith | 1920: Albert Hill | 1924: Douglas Lowe | 1928: Douglas Lowe | 1932: Thomas Hampson | 1936: John Woodruff | 1948: Malvin Whitfield | 1952: Malvin Whitfield | 1956: Thomas Courtney | 1960: Peter Snell | 1964: Peter Snell | 1968: Ralph Doubell | 1972: Dave Wottle | 1976: Alberto Juantorena | 1980: Steve Ovett | 1984: Joaquim Cruz | 1988: Paul Ereng | 1992: William Tanui | 1996: Vebjørn Rodal | 2000: Nils Schumann | 2004: Juri Borzakovski | 2008: Wilfred Bungei | 2012: David Rudisha | 2016: David Rudisha | 2020: Emmanuel Korir |
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen |