Melusaaste

Melusaaste on liian kovaa melua.[1] Melu on ääntä,[1] joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä tai merkityksellisesti haittaa työntekoa. Melun voimakkuus ilmoitetaan desibeleinä.[1] Liika altistuminen melusaasteelle saattaa aiheuttaa tinnitusta.

Kertakäyttöiset korvatulpat, joiden avulla voi suojautua haitalliselta melulta.

Lainsäädäntöä
Omatekoinen ajoneuvolla meluamisen kieltävä kyltti.

Melulähteille on työkäytössä määritelty melurajat, joita työkone ei saisi ylittää. Työlainsäädännössä on määritelty aikarajoja työntekijän melusaasteelle altistumiselle.

Euroopan unionin ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä ympäristömelun aiheuttamia haittoja.[2] Direktiivi edellytti muun muassa meluselvityksen ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman laatimista. Suomessa direktiivi toteutuu osana ympäristönsuojelulakia (27.6.2014/527, esim. 151§–153§).[3]

Melusaasteen lähteitä

Melusaastetta syntyy esimerkiksi liikenteestä ja työkoneista sekä äänekkäistä tapahtumista kuten ulkoilmakonserteista. Melusaastetta voi syntyä myös teollisuuslaitoksista (kuten tuulivoimaloista, kivimurskaamoista), työkoneista (kuten satamien ja muiden toimipisteiden lastinkäsittelylaitteet), yksittäisistä koneista ja laitteista (kuten lehtipuhaltimista, raivaus- ja moottorisahoista, ilmastointilaitteista), vesipumpuista) ja muista melulähteistä. Työkoneiden melu synnyttää haittaa myös laitteen käyttäjälle, jos melun lähde on lähellä koneenkäyttäjän kuulojärjestelmää.

Meluhaittojen vähentäminen
Peltorin Optime III-kuulosuojain

Melusaasteen haittavaikutuksia vähennetään melusaastetta aiheuttavien lähteiden äänen vaimennusta. Esimerkkinä ulkoisesta suojauksesta ovat liikenteen meluhaittojen ehkäisyyn meluaidat ja -vallit. Haittavaikutuksia vähennetään myös ihmisten kuuloa suojaavilla kuulonsuojaimilla. Kuulosuojaimia on olemassa korvien päälle sijoitettavia kuppimaisia suojuksia ja korvakäytävään sijoitettavia korvatulppia.

Laindäädännöstä ja toimintasuunnitelmista huolimatta esimerkiksi ympäristömelulle altistuminen ei ole alkuvuonna 2014 julkaistun selvityksen mukaan Suomessa vähentynyt.[4]

Katso myös

Lähteet

  • Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. Suomenkielinen oppikirja, 816 sivua. Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5.

Viitteet

  2. YMra17/2010 Ympäristömeludirektiivi 2010. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 24.5.2014. Viitattu 23.5.2014.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.