Melos-dialogi

Melos-dialogi (Meloksen vuoropuhelu) on tunnettu jakso Thukydideen Peloponnesolaissodan viidennessä kirjassa (V.84–V.116). Se kuvaa Ateenaa ja Melosta edustavien poliitikkojen välistä keskustelua Meloksen kohtalosta peloponnesolaissodan aikana.

Kohtaus on klassinen esimerkki poliittisen liberalismin ja realismin yhteentörmäyksestä kansainvälisissä suhteissa, ja sitä lainataan usein keskusteltaessa poliittisesta realismista. Thukydideen teoksessa kohta on erityinen, sillä se on kirjoitettu dialogin muotoon, ei toisiaan vastaan suuntautuneiden puheiden muodossa, kuten Thukydides yleensä kirjoitti.

Konteksti

Dialogin historiallisena taustana on ateenalaisten peloponnesolaissodan aikana vuonna 416 eaa. suorittama Meloksen saaren valtaus. Melos oli Spartan siirtokunta. Sen asukkaat olivat aina vastustaneet Deloksen meriliiton vaikutusta, ja tekivät myös valtauksen aikana menestyksekästä vastarintaa. Thukydides kertoo, että ateenalaiset ja meloslaiset järjestivät kokouksen, jossa kumpikin osapuoli esitti näkemyksensä valtauksen puolesta ja sitä vastaan. Meloksen taholta kokoukseen osallistuivat vallanpitäjät, eikä sitä pidetty Meloksen kansan edessä. Siksi ateenalaiset saattoivat vihjata meloslaisten neuvosherrojen olevan peloissaan siitä, että kansa saattaisi tukea Ateenan näkemyksiä.[1] Dialogi kuvaa todennäköisesti Thukydideen omia näkemyksiä Meloksen valtauksesta, ennemmin kuin kuvaisi sanatarkasti kokouksessa pidettyjä puheenvuoroja.

Argumentit

Kohtauksessa ateenalaiset antavat meloslaisille mahdollisuuden valita: saari voi joko osoittaa kunnioitustaan Ateenalle ja selvitä, tai taistella Ateenaa vastaan ja tuhoutua. Meloslaiset vastaavat, että heidän puolueettomuuttaan tulisi kunnioittaa, ja että laki takaa heille oikeuden olla puolueettomia. Ateenalaiset puolestaan katsovat turvallisuutensa vaativan kaikkien saarten alistamista valtansa alle:

»Melos. “Ettekö voisi suostua siihen, että pysymme rauhallisina, ollen ystäviänne, emme vihollisianne, liittymättä kummallekaan puolelle?“
Ateena. “Meille ei ole niin suurta haittaa siitä, että olette vihollisiamme; ystävyytenne sitä vastoin osoittaisi alamaisillemme meidän heikkouttamme ja vihanne meidän voimaamme.“[2]»

Meloslaiset esittävät myös monia muita vasta-argumentteja, kuten että armeliaisuuden osoittaminen Melosta kohtaan voittaisi Ateenalle enemmän ystäviä; että spartalaiset tulisivat Meloksen avuksi; ja lopuksi, että jumalat tulevat suojelemaan saarta. Ateenalaiset kuitenkin kieltäytyvät keskustelemasta sen enempää vaatimustensa oikeutuksesta kuin meloslaisten esittämistä vastaväitteistäkään. Sen sijaan ateenalaiset tarjoavat vain terävän, yksinkertaisen ja usein lainatun kovaa poliittista realismia edustavan vastauksen:

»Tiedättehän te yhtä hyvin kuin me, että ihmisten välisissä suhteissa pätee oikeus silloin kun voimat ovat tasavertaiset, kun taas väkevämpi toteuttaa mitä voi ja heikompi siihen myöntyy.[3]»

Lisäksi ateenalaiset vihjaavat, että myös spartalaiset tuntevat tämän periaatteen, eivätkä näin auta heikkoja meloslaisia, mikäli se on Spartan etujen vastaista.

Lopputulos

Lopulta meloslaiset kieltäytyvät antautumasta ja vastaavat, että vaikka he ovatkin valmistautuneita taistelemaan, he olisivat mieluummin Ateenan ystäviä eivätkä kenenkään vihollisia. Ateenalaiset saartavat Meloksen välittömästi, ja vaikka meloslaiset pitävät puoliaan jonkin aikaa, saaren vastarinta kukistetaan lopulta monestakin syystä: sitä edesauttavat Ateenan saamat täydennykset, (oikein ennustettu) Spartan tuen puuttuminen sekä Meloksella tapahtuva maanpetos. Ateenalaiset surmaavat kaikki saaren aikuiset miehet, myyvät naiset ja lapset orjiksi ja tekevät saaresta Ateenan siirtokunnan.

Lähteet
  • Thukydides: Peloponnesolaissota. Suomentanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Holger Thesleff. Porvoo Helsinki: WSOY, 1995 2. painos (1. painos 1964). ISBN 951-0-19871-4. Sarja: Laatukirjat

Viitteet
  1. V.85.
  2. V.94–95.
  3. V.89.

    Kirjallisuutta
    • Patomäki, Heikki: Mitä Thukydideen Melos-dialogi voi kertoa?. Rauhantutkimus, 1990, nro 4, s. 26–63.
    • Patomäki, Heikki: After international relations: critical realism and the (re)construction of world politics. Routledge, 2002. ISBN 0415256593.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.