Mellitus

Pyhä Mellitus (k. 24. huhtikuuta 624 Canterbury) oli ensimmäinen Lontoon piispa ja kolmas Canterburyn arkkipiispa. Hänet tunnetaan lähetystyöstään sekä pyrkimyksistään vahvistaa Rooman ja Englannin kirkon välisiä suhteita.[1]

Muistokivi Mellituksen haudan kohdalla Canterburyssa.

Mellitus oli syntyjään roomalainen ylimys, ja hän on saattanut olla luostarin apotti Roomassa ennen kuin paavi Gregorius Suuri kutsui hänet lähetystyöhön. Paavi Gregorius lähetti Mellituksen vuonna 601 Englantiin avustamaan Canterburyn ensimmäistä arkkipiispaa, Augustinus Canterburylaista, saksien käännyttämisessä kristinuskoon. Paavi antoi Mellituksen mukaan kirjeen, jossa hän käski Augustinusta tuhoamaan saksien epäjumalankuvat, mutta säilyttämään heidän pyhät paikkansa ja muuttamaan ne kirkoiksi. Paavi myös kehotti muuntamaan paikalliset juhlat kirkollisiksi juhlapyhiksi. Nämä toimet edistivät kiristinuskon hyväksyntää ja kirkon aseman vahvistumista Englannissa.[1]

Mellitus vihittiin piispaksi noin 604. Tämän jälkeen hänet ohjattiin saarnaamaan Essexiin. Mellitus kastoi Essexin kuninkaan Saberhtin, mutta hänen kolme poikaansa kieltäytyivät kasteesta. Saberhtin kuoltua tämän pojat karkottivat Mellituksen käyttäen tekosyynä sitä, että piispa oli kieltänyt heiltä ehtoollisleivän, koska he olivat pakanoita. Mellitus oli lyhyen aikaa maanpaossa Galliassa, kunnes Canterburyn arkkipiispa Laurentius Canterburylainen kutsui hänet takaisin Englantiin. Mellitus seurasi Laurentiusta arkkipiispana vuonna 619. Legendojen mukaan Mellitus pelasti Canterburyn tulipalolta rukouksen voimalla. Mellituksen rukous sai aikaan voimakkaan tuulen, joka puhalsi liekit pois kaupungista.[1]