Melkisedekin pappeus (mormonismi)

Melkisedekin pappeus on Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä korkeampi pappeuden kahdesta (tai kolmesta) asteesta. Pappeus on Aaronin pappeutta korkeampi pappeuden muoto. Joskus mainitaan näiden kahden rinnalla kolmaskin, patriarkaalinen pappeus, mutta yleensä tätä pidetään vain Melkisedekin pappeuden erityisenä muotona.

Abraham ja Melkisedek.

Melkisedekin pappeus on saanut nimensä Vanhan testamentin Salemin pappiskuningas Melkisedekistä. Tämä pappeus tunnetaan myös nimellä pyhä pappeus Jumalan Pojan järjestyksen mukaan, mutta kunnioituksesta ja arvonannosta Korkeimman nimeä kohtaan ja välttääkseen toistamasta hänen nimeänsä liian usein kirkko käyttää siitä Melkisedekin pappeuden nimeä (Oppi ja liitot 107:3-4). Mormonin kirja käyttää tästä pappeudesta nimitystä pappeus Jumalan pyhän järjestyksen mukaan (Alma 4:20; 13:8). Toisin kuin perinteinen kristillinen teologia, joka on tulkinnut Heprealaiskirjeen maininnat Melkisedekin pappeudesta siten, että vain Jeesuksella Kristuksella on ollut tämä pappeus, pitää mormonistinen teologia Melkisedekin pappeutta kaikkien arvollisten miesten saavutettavissa olevana. Mormonien mukaan Jumala antoi Melkisedekin pappeuden Aadamille karkotettuaan tämän paratiisista. Aadam antoi sen pojilleen Aabelille ja Seetille, ja näiden kautta tämä pyhä pappeus välittyi ihmissuvun kantaisille. Nooan kautta Melkisedekin pappeuden valtuudet kulkivat vedenpaisumuksen yli, ja pappiskuningas Melkisedek välitti ne Aabrahamille. Aabraham antoi nämä valtuudet pojilleen patriarkoille. Myöhemmin Mooses sai Melkisedekin pappeuden apeltaan Jetrolta. Mooseksen jälkeen Jumala kuitenkin otti tämän korkeamman pappeuden valtuuden pois Israelin kansalta sen kovan sydämen takia (Oppi ja liitot 84). On epäselvää, mitä kautta tämä pappeuden valtuus siirtyi Amerikan mantereelle, jos sitä ei ollut Israelilla Nefin siirryttyä Uudelle mantereelle.

MAp-kirkon opin mukaan Jeesus palautti Melkisedekin pappeuden valtuuden maan päälle ja antoi ne apostoleilleen. Ensimmäisen vuosisadan lopulla tämä valtuus kuitenkin katosi kirkon luopumuksen myötä. Joseph Smithin mukaan Jumala kuitenkin palautti Melkisedekin pappeuden valtuudet maan päälle lähettämällä ylösnousseet Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen antamaan ne hänelle kätten päälle panemisen kautta ennen Kristuksen kirkon uudelleen perustamista vuonna 1830. Mielenkiintoista kylläkin, Melkisedekin pappeuden palauttamisen tarkkaa päivämäärää tai paikkaa ei ole merkitty muistiin, eikä asiasta ole suoraan ilmoitusta Opissa ja liitoissa. Yleisesti arvellaan tämän palauttamisen tapahtuneen kesäkuussa 1829.

Oppi ja liitot sanovat Melkisedekin pappeudesta: "Korkeamman eli Melkisedekin pappeuden voimaan ja valtuuteen kuuluu kirkon kaikkien hengellisten siunausten avaimien hallussa pitäminen; sillä on oikeus päästä osalliseksi taivaan valtakunnan salaisuuksista, saada taivaat aukenemaan edessään, olla yhteydessä yhteisen kokouksen ja Esikoisen seurakunnan kanssa ja saada olla yhteydessä Jumalan, Isän, ja Jeesuksen, uuden liiton Välimiehen, kanssa ja olla heidän kasvojensa edessä." (107:15-16) Kyseessä on siis pappeus, joka tuo kirkolle siunausten täyteyden. Kaikkien korkeampien hengellisten siunausten toteuttamiseksi tarvitaan Melkisedekin pappeuden valtuus. Alempi, Aaronin pappeus, taas palvelee kirkkoa ennen muuta ajallisten asioiden hoitamisessa. Kaikki kirkon johtamisvaltuus sisältyy Melkisedekin pappeuteen.

MAP-kirkossa miespuoliset jäsenet voivat saada Melkisedekin pappeuden täytettyään 18 vuotta. Heiltä edellytetään kuitenkin uskoa evankeliumin totuuteen ja palautettuun kirkkoon sekä evankeliumin periaatteiden mukaista elämää. Melkisedekin pappeuteen vihittävien tulee elää siveästi, noudattaa Viisauden sanaa eli pidättäytyä alkoholijuomien, huumausaineiden, tupakan, kahvin ja teen käyttämisestä sekä noudattaa muutenkin kristillisiä elämänarvoja. Myös kymmenysten lain noudattamista edellytetään. Aikuisiällä kirkkoon liittynyt vihitään Melkisedekin pappeuteen yleensä hänen oltuaan vuoden kirkon jäsenenä, mikäli hän on elänyt kirkon oppien mukaisesti. Sääntö ei ole kuitenkaan aivan ehdoton, ja jossain tapauksissa Melkisedekin pappeuteen on kutsuttu aiemminkin.

Ennen Melkisedekin pappeuden antamista seurakunnan piispa haastattelee ehdokkaan. Yleensä häntä kehotetaan tutkimaan pyhiä kirjoituksia, ennen muuta Opin ja liittojen kappaleita 84, 107 ja 121, jotta hän oppisi tuntemaan pappeuden merkityksen ja ne siunaukset, joita siihen sisältyy. Häntä myös kehotetaan pysymään toisten kristittyjen seurassa ja rukoilemaan armoa ja voimaa, jotta hän voisi olla pappeuden siunausten arvoinen.

Melkisedekin pappeus on erityisen tärkeä perheenisälle, koska hän saa silloin toimia pappina perheelleen. Hän sai kastaa ja konfirmoida lapsensa, opastaa heitä Jumalan hengen avulla sekä johdattaa vaimonsa ja lapsensa Jumalan lähelle.