Melinin järjestelmä

Melinin järjestelmä on ruotsalaisen Olof Werling Melinin kehittämä pikakirjoitusjärjestelmä ruotsin kielelle. Melin julkaisi järjestelmänsä vuonna 1892, ja 1900-luvun alkupuoliskolla se syrjäytti muut Ruotsissa käytetyt järjestelmät.

Järjestelmän synty

Melin opiskeli nuorena upseerina vapaa-ajallaan pikakirjoitusta 1880-luvun alussa, käyttäen Gabelsbergerin järjestelmää. Hän oli aktiivinen Gabelsbergerin järjestelmän kannattaja ja julkaisi siitä oppikirjankin, mutta halusi kuitenkin kehittää vielä paremmin ruotsin kielelle sopivan järjestelmän.[1]

Vuosina 1887–88 Melin kävi läpi esivalmisteluna 100 000 sanan aineiston, joka koostui Ruotsin valtiopäivien puheista. Hän kokosi tilastot sanojen lukumääristä ja alku- ja lopputavujen sekä eri äänteiden esiintymisistä.[2] Melin julkaisi järjestelmänsä vuonna 1892 kirjassa Lärobok i Förenklad snabbskrift.[3]

Järjestelmän leviäminen

Vuonna 1896 valittiin pikakirjoitus Melinin järjestelmällä pakolliseksi oppiaineeksi Tukholman ja Göteborgin kauppaopistoissa.[4]

Ruotsin valtiopäivillä ensimmäinen Melinin järjestelmää käyttänyt pikakirjoittaja aloitti 1898. Vuonna 1935 Melinin järjestelmää käytti jo yli puolet valtiopäiväpikakirjoittajista.[5]

Järjestelmän rakenne

Konsonanteilla ja vokaaleilla on kullakin oma merkkinsä, samoin tavallisimmilla konsonanttiyhdistelmillä.

Lähteet
  • Ekman, Ernst L.: Olof Werling Melin. Tukholma: C E Writzes bokförlag, 1971.
  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.

Viitteet
  1. Melin 1929, s. 382–383
  2. Ekman, s. 88–89
  3. Ekman, s. 143
  4. Melin 1929, s. 391
  5. Ekman, s. 222
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.