Itämaan tietäjät

Matteuksen evankeliumin mukaan viisaat miehet tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin kunnioittaakseen vastasyntynyttä Messiasta, juutalaisten kuningasta, sillä he olivat nähneet taivaalla tähden, jota he pitivät merkkinä tämän luvatun kuninkaan syntymästä. Kun tietäjät tiedustelivat kuningas Herodekselta lapsen olinpaikkaa, tämä kutsui koolle ylipapit ja kirjanoppineet ja kysyi heiltä, missä Messiaan odotettiin syntyvän. Nämä vastasivat lukemalla profeetta Miikan kirjasta kohdan, jossa Messiaan ennustettiin syntyvän Betlehemissä.[1] Herodes pyysi tietäjiä ottamaan asiasta selvää ja kertomaan palatessaan hänellekin. Tietäjät löysivät Jeesus-lapsen luo seuraamalla samaa tähteä, jonka he olivat jo kotimaassaan nähneet ja jota on alettu kutsua Betlehemin tähdeksi. Päästyään perille he kumarsivat lasta ja antoivat hänelle kallisarvoisia lahjoja: kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Unessa Jumala varoitti heitä menemästä paluumatkallaan Herodeksen luo, joten he palasivat toista tietä takaisin omalle maalleen.[2]

Tietäjiä ei mainita missään muussa raamatunkohdassa, jollei mukaan lasketa paria Vanhan testamentin viittausta lahjoja tuoviin kuninkaisiin[3][4]. Raamattu ei kerro heidän nimiään tai lukumääräänsä eikä mainitse heidän olleen kuninkaallisia.

Alkuperäinen kreikankielinen teksti μάγοι ἀπὸ ἀνατολῶν (magoi apo anatolōn) on vuoden 1992 suomennoksessa suomennettu sanoilla ”tietäjiä idästä”. Kreikan sana μάγος (magos), monikossa μάγοι (magoi), viittaa maageihin, jotka olivat alun perin meedialainen heimo, mutta josta myöhemmin tuli papillinen kasti Persian valtakunnassa.[5] Maageilla oli osaamista filosofiassa, lääketieteessä ja luonnontieteissä. He olivat myös ennustajia ja unientulkitsijoita.[6] Matteus näyttää käyttävän termiä kuvaamaan tietynlaisia tähtitieteilijöitä, mutta sanan tarkka merkitys on silti tulkinnanvarainen.[5] Vasta paljon myöhemmin sana maagi on muuttunut viittaamaan magiaan eli taikuriin tai velhoon.[6]

Raamattu ei myöskään mainitse tietäjien vierailun tarkkaa ajankohtaa. Vastoin yleistä mielikuvaa tietäjät eivät tulleet paimenten kanssa tapaamaan vastasyntynyttä Jeesus-lasta seimen äärelle, vaan taloon, jossa he näkivät lapsen ja hänen äitinsä.[7] Raamatun mukaan seimellä kävivät paimenet.[8]

Vicente Gil, Adoração dos Magos, noin 1498–1518.

Tarinaa on kristittyjen keskuudessa muunneltu runsaasti. Vanhoissa seinämaalauksissa tietäjien lukumäärä vaihtelee kahden ja kahdeksan välillä. Perinteinen lukumäärä kolme näyttää tulleen Raamatussa mainittujen erilaisten lahjojen lukumäärästä. Varsinkin katolisen kirkon piirissä heidän on yleisesti uskottu olleen kuninkaita, ja sen mukaisesti puhutaankin yleisesti kolmesta kuninkaasta. Tällä nimellä heidät yleisesti tunnetaan protestanttisissakin maissa, vaikka protestanttiset kirkot puhuvatkin mieluummin itämaan viisaista tietäjistä.

Tietäjien nimiä ei mainita Raamatussa. Syyriassa on kuitenkin jo vanhoista ajoista uskottu, että he olivat Larvandad, Hormisdad ja Gushnasaph. Länsimaissa vakiintui 700-luvulla käsitys, että heidän nimensä olisivat olleet Caspar, Melchior ja Balthasar.[9] Nimet vaihtelevat eri kulttuureissa: esimerkiksi Etiopiassa kuninkaiden uskotaan olleen Hor, Basanater ja Karsudan. Syyrialaiset nimet ovat alkuperältään ilmeisesti persialaisia toisin kuin länsimaiset, joilla ei ole mitään erityistä merkitystä^lähde?.

Kolmen kuninkaan pyhäinjäännöslipas Kölnin tuomiokirkossa sisältää perimätiedon mukaan itämaan tietäjien luita. Ne löysi Pyhä Helena pyhiinvaellusmatkallaan Palestiinaan. Hän vei jäännökset Konstantinopolin Hagia Sofia -kirkkoon, josta ne siirrettiin Milanoon ennen päätymistään Kölniin vuonna 1164.

Iranilaisen tradition mukaan tietäjät olivat kotoisin Savehin kaupungista Persiasta ja heidät on haudattu sinne.[10]

Itämaan tietäjät ottavat lapsia ja näiden kirjeitä vastaan espanjalaisessa kauppakeskuksessa.

Loppiainen vietetään tammikuun kuudentena päivänä, ja se on läntisissä kirkkokunnissa itämaan tietäjien juhla.[9] Ensimmäisinä vuosisatoina kristinuskon historiassa loppiainen oli jouluakin tärkeämpi juhlapäivä. Nykyään sitä pidetään joulunajan päätöspäivänä.

Erityisesti Espanjassa ja muilla espanjan- sekä katalaaninkielisillä alueilla kolmen viisaan miehen (espanja: los Reyes Magos, katalaani: els Reis Mags d'Orient) juhla on tärkeä, sillä tietäjät kameleineen toimivat siellä joulupukin vastineena, joille lapset lähettävät kirjeitä. Yöllä tietäjät tulevat taianomaisesti idästä tuomaan lahjoja. Joillakin alueilla lapset valmistavat tietäjille ja kameleille ruokaa ja juomaa virkistäytymistä varten. Espanjankielisissä kaupungeissa järjestetään loppiaisaattona kulkueita, joissa kuninkaat ja heidän palvelijansa heittävät lapsille karamelleja. Nykyään tämä perinne elää sulassa sovussa joulupukin (espanja: Papá Noel, katalaani: Tió de Nadal) kanssa.

Kataloniassa on vielä tämän lisäksi erityisiä itämaan tietäjiin liittyviä tapoja; osa paikallisia, osa laajemmalle levinneitä. Kolmen kuninkaan kulkueen Alcoissa, Valenciassa väitetään olevan maailman vanhimman. Näissä kulkueissa tietäjät jakavat lapsille pieniä lahjoja. Melchioria pidetään kolmikosta nuorimpana, ja hän jakaa lapsille koruja ja muuta rihkamaa. Kataloniassa hänellä on kuitenkin usein pitkä valkoinen parta, joka on Jeesuksen rangaistus nuoruudellaan ja voimakkuudellaan kerskuneelle Melchiorille. Melchiorin lisäksi Caspar on vaaleaihoinen mutta ruskeahiuksinen, hän tuo lapsille leluja. Balthasar on tummaihoinen ja pukeutunut kuin arabi. Hänen tehtäväkseen jää antaa hiilikimpale tuhmille lapsille.^lähde?

Suomessa Tiernapoika-laulunäytelmä on erityinen kolmen kuninkaan muistoa vaaliva perinne.

Tietäjät lahjoineen, usein kameleineenkin ovat osa jouluseimeä. Seimiasetelmissa tietäjät voivat saada hahmonsa paikallisesta kulttuurista.

Giotto di Bondonen fresko Kuninkaiden kumarrus noin vuodelta 1306 Scrovegnin kappelissa Padovassa.

Kristillisessä taiteessa itämaan tietäjät ovat suosittu aihe. Yleensä esitetään joko heidän matkansa tähteä seuraten tai tilanne, jossa he antavat lahjoja Jeesus-lapselle (niin sanottu kuninkaiden kumarrus -aihe). Beetlehemin tähti piirretään usein pyrstöllisenä komeettana. Usein heidät kuvataan erilaisissa joulukoristeissa ja seimiasetelmissa sekä monissa joululauluissa, joista Suomessakin tunnetuin on ranskalainen Kolmen kuninkaan marssi. Myös tiernapoikanäytelmän laulut ovat varsin tunnettuja.

Taiteessa tietäjät symboloivat usein miehen kolmea ikäkautta, jolloin heidät esitetään nuorukaisena, aikuisena miehenä ja vanhuksena. Esimerkiksi Beda Venerabiliksen mukaan Kaspar oli nuori mies, Melchior vanhus ja Balthasar keski-ikäinen.[9] Joskus he kuvaavat myös 1300-luvulla tunnettuja kolmea manteretta: Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa.[9] Tällöin Casparilla on itämaisia piirteitä, Melchior on vaalea ja Balthasar tummaihoinen, kuten Tiernapoikien Murjaanien kuningaskin.

Tietäjien tunnuksena etenkin Keski-Euroopassa käytetään kolmea kuninkaan kruunua, josta Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen kopioi sen itselleen Ruotsin vaakunaksi.

Michel Tournierin romaani Kolmen kuninkaan kumarrus (1980) kertoo Itämaan tietäjistä ja erityisesti neljännestä tietäjästä, joka ei ehtinyt Betlehemin seimen ääreen.

Tietäjät esiintyvät myös Lew Wallacen romaanissa Ben Hur (1880), jossa Balthasar on egyptiläinen, Melchior hindu ja Caspar kreikkalainen.

• Befana

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itämaan tietäjät Wikimedia Commonsissa

• Betlehemin tähdestä ja itämaan tietäjistä.
• Forsius, Arno: Itämaan tietäjät ja heidän lahjansa Jeesus-lapselle.