Melassikatastrofi

Melassikatastrofi , joka tunnetaan myös nimillä Suuri melassitulva ja Bostonin suuri melassiturma , sattui 15. tammikuuta 1919 Bostonissa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Onnettomuudessa kuoli 21 henkeä ja loukkaantui 150. Suuri melassisäiliö puhkesi North Endin kaupunginosassa, ja vapautunut melassi vyöryi pitkin katuja noin 55 kilometrin tuntinopeudella[1]. Tapaus on säilynyt paikallisessa kansanperinteessä. Asukkaiden mukaan melassin haju tuntuu vielä nykyäänkin alueella kuumina kesäpäivinä.[2]

Melassikatastrofi

Näkymä tuhoalueelta onnettomuuden jälkeen.
Päivämäärä 15. tammikuuta 1919
Tapahtumapaikka Boston, Yhdysvallat
Kuolleita 21
Loukkaantuneita 150

Katastrofi

Onnettomuus tapahtui Purity Distilling Company -yhtiön tiloissa harvinaisen lämpimänä päivänä. Tuon ajan Yhdysvalloissa melassi oli tavallisin makeutusaine. Melassia voidaan käymisen avulla käyttää rommin ja etyylialkoholin valmistukseen, viinan ainesosana. Sitä tarvittiin myös ammusten valmistukseen.[3] Melassi oli varastossa odottamassa kuljetusta Purity-yhtiön Cambridgessa, Massachusettsissa sijainneelle tontille.

Lähellä Keany Squarea, osoitteessa 529 Commercial Street sijainnut suuri melassisäiliö (korkeus 15 m, halkaisija 27 m, sisältö jopa 8 700 000 litraa) sortui. Silminnäkijöiden mukaan romahduksen jälkeen kuului konekiväärin ääntä muistuttava jyrinä, kun pultit sinkoutuivat säiliöstä, ja maa järisi kuin juna olisi ajanut ohi.[4]

Romahduksessa vapautui yli seitsemän metriä korkea melassiaalto,[1] joka eteni noin 55 kilometriä tunnissa 200 kilopascalin paineella.[5] Aalto murskasi voimallaan viereisen Boston Elevated Railway -rautatieyhtiön Atlantic Avenuella sijainneen rakennuksen tukirakenteet ja nosti junan kiskoiltaan. Lähiseudun talot irtosivat perustuksiltaan ja murskaantuivat. Monet talot peittyivät puolen metrin, metrin syvyyteen.

Kuorma-auto kulkeutui Bostonin satamaan saakka. 21 ihmisen lisäksi turmassa menehtyi useita hevosia joko murskautumalla tai hukkumalla melassiin. Lisäksi loukkaantui 150 ihmistä, hevosia ja koiria. Tapahtuman jälkeen yskänkohtauksista tuli seudun yleisimpiä sairauksia.

Alkuselvittely

Aluksi apuun lähetettiin läheisen pelikentän edustalle ankkuroidulta merivoimien opetusalukselta 116 kadettia,[6] jotka juoksivat tapahtumapaikalle. Heistä osa esti uteliaita häiritsemästä pelastustyöntekijöitä, osa kahlasi polvenkorkuisessa tahmeassa sotkussa vetäen eloonjääneitä esiin. Pian lisäapua lähettivät paikallinen poliisi, Punainen Risti ja armeija. Osa Punaisen Ristin hoitajista osallistui eloonjääneiden kaivamiseen melassista, osa auttoi loukkaantuneita pysymään lämpimissään ja järjesti taukoruokailun uupuneille avustustyöntekijöille. Osa väestä työskenteli läpi yön. Loukkaantuneiden paljouden takia lääkintähenkilökunta pystytti läheiseen rakennukseen tilapäisen sairaalan. Sitkeä melassi haittasi avustustyöntekijöiden etenemistä niin paljon, että uhrien etsintä kesti neljä päivää. Monet uhreista olivat niin melassin tahrimia, että heitä oli vaikea tunnistaa. Viimeisenä päivänä löytyneistä kaksi jäi lopulta tunnistamatta.

Siivous

Melassin siivoaminen nupukivikaduilta, asunnoista, toimistoista, teattereista ja autoista vaati 87 000 miestyötuntia. Satama oli kesään saakka ruskeana melassista. Paikalliset asukkaat nostivat yhden osavaltionsa ensimmäisistä ryhmäkanteista United States Industrial Alcohol Company (USIA) -yhtiötä vastaan. USIA oli hankkinut Purity Distillingin omistukseensa vuonna 1917. Yhtiö yritti puolustautua väittämällä anarkistien tuhonneen säiliön[7] (koska osa melassista valmistettavasta alkoholista käytettiin ammusten valmistukseen). Yhtiö kuitenkin katsottiin kolmen vuoden tutkimusten jälkeen syylliseksi ja määrättiin maksamaan korvauksia 600 000 dollaria (nykydollareissa noin 7 000 000).[8]

USIA ei rakentanut säiliötä uudelleen. Kiinteistö siirtyi rautatieyhtiön hallintaan. Nykyään paikalla on kaupungin omistama baseballkenttä.

Syyt

Turman syytä ei varmuudella tiedetä, vaikka yhtiö tuomittiinkin korvausvelvolliseksi.[9]

Säiliön tiedetään olleen heikosti rakennettu ja puutteellisesti testattu. Säiliössä tapahtuneen käymisen synnyttämä hiilidioksidi on saattanut lisätä painetta säiliön sisällä. Myös edellisenä päivänä alkanut lämmin sää on voinut vaikuttaa paineen lisääntymiseen. Tilastojen mukaan ilman lämpötila kohosi tuolloin −17 °C:stä +5 °C:een. Vuoto alkoi lähellä säiliön pohjaa olleesta kulkuaukosta. On mahdollista, että metallin väsyminen sillä kohtaa ylitti kriittisen pisteen. Sylinterinmuotoisessa säiliössä paine on suurimmillaan pohjan lähellä. Muutamaa vuotta aikaisemmin rakennettu säiliö oli lastattu täyteen vain kahdeksan kertaa. Sen seinämiin oli näin kohdistunut epäsäännöllinen paine.

Katastrofin jälkeisessä tutkinnassa todettiin, että rakennelman tarkastanut Arthur Jell oli jättänyt tekemättä perustestauksen kuten säiliön täyttämisen vedellä vuotojen havaitsemiseksi. Kun säiliö oli täytetty melassilla, se oli vuotanut niin paljon, että se oli maalattu ruskeaksi vuotokohtien kätkemiseksi. Paikalliset asukkaat olivat keränneet vuotanutta melassia kotikäyttöönsä.

Urbaanilegendan mukaan tuhoutunut säiliö oli loppuvuonna 1918 täytetty äärimmilleen, jotta omistajat saisivat valmistettua mahdollisimman paljon rommia ennen kieltolain voimaan tuloa. Todellisuudessa Purity Distilling ei valmistanut rommia, vaan lähinnä teollisuusalkoholia, joka jätettiin vuoden 1919 kieltolain, ja myöhemmin muidenkin kansallisten kieltolakien, ulkopuolelle.

Vuonna 2016 julkaistujen Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan kuolleiden ja loukkaantuneiden suuri määrä johtui osittain melassin purkautumisen suuresta nopeudesta, joten sitä ei päässyt juoksemallakaan karkuun, ja toisaalta siitä, että lämmin melassi jähmettyi hyisessä säässä ja esti ihmisiä pakenemasta.[1]

Nykyään

Nykyään turmapaikalla on virkistyskompleksi, nimeltään Langone Park, jossa on lasten paikallisliigan baseballkenttä, leikkikenttä ja boccekenttiä.[10] Heti kompleksin itäpuolella on suurempi Puopolo Park -ulkoilupuisto.[11]

Puopolo Parkin sisäänkäynnin vieressä on Bostonian Society -yhdistyksen pystyttämä pieni kyltti muistuttamassa tragediasta.[12]

Lähteet
  • Puleo, Stephen: Dark Tide: The Great Boston Molasses Flood of 1919. Beacon Press, 2004.

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.