Loitimo

Sen pinta-ala on 1 500 hehtaaria eli 15 km². Se on 9,5 kilometriä pitkä ja 7,7 kilometriä leveä. Järvellä on laaja järvenselkä, jota pilkkoo etelästä työntyvät kaksi pitkää niemeä Kärnänniemi ja Suhanniemi. Niemien väliin jää kolme lahtea, josta keskimmäisessä on nimetty kaksi lahdenpohjukkaa Karhunlahdeksi ja Mustalahdeksi. Koska Jänisjokeen on rakennettu Ruskeakosken voimalan pato, on se nostanut myös lounaassa sijaitsevan Melakon vedenpinnan samalle tasolle. Järvenosia yhdistää toisiinsa entisen Oskolankosken 25 metriä leveä salmi. H-kirjaimen muotoinen Melakko mahtuu 4,0 ja 2,4 kilometrin suuruiselle alueella, vaikka se on parhaimmillaan vain 700 metriä leveä. Kaakossa järvi kapenee lahtimaiseksi kapeikoksi, mutta Länkisaaren takana aukeaa pohjoiseen pitkinä ja kapina peräkkäiset Ala-Lehmo ja Ylä-Lehmo.

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 35 miljoonaa m³ eli 0,035 km³. Järven keskisyvyys on 2,4 metriä ja suurin syvyys on 25 metriä. Syvin kohta sijaitsee Ruskeakosken voimalan patoaltaassa, jota kutsutaan Lampareenlahdeksi.[2][1]

Järvessä on laskettu olevan 43 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 37 ha, mikä on noin 2,5 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista 5 on yli hehtaarin suuruisia, 15 yli aarin ja loput 23 ovat alle aarin kokoisia. Yksikään saari ei ylitä neliökilometriä. Huomattavimmat saaret ovat 900 metriä pitkä Länkisaari, 550 metriä pitkä Ryövelinsaari ja 300-metrinen Suvensaari, joka on kylläkin niemi.[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 81 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 11 kilometriä. Rannat ovat pääsääntöisesti alavaa metsämaata, jossa on pieniä soistuneita kohtia. Järvenselältä voi tunnistaa muutamia mäkiä, joista eteläinen Mustavuori kohoaa 60 metriä vedenpintaa korkeammalle, Suhanniemen kärki 40 metriä, Oskolankosken Vintilänvaara 80 metriä, läntinen Toivonvaara 110 metriä ja pohjoisen Konnunniemen mäki kohoaa 70 metriä vedenpintaa korkeammalle. Konnunniemessä viljellän vielä maata. Tuupovaaran taajama sijaitsee Ylä-Lehmosta yli kilometrin pohjoisempana, joten sitä ei enää lueta järven piiriin kuuluvaksi. Seututie 495 kiertää järven lännestä ja seututie 496 menee järvestä idässä ohi. Yhdystie 15625 yhdistää nämä tiet pohjoisen suunnalla.[2][1][4]

Järven vedenpinnan korkeus on 110,0 metriä mpy. Järvi on säännöstelty Ruskeakosken voimalaitoksessa siten, että vedenpinnan korkeudeksi on määrätty raja-arvot 108,17 metriä ja 110,29 metriä mpy.[1]

Järvi kuuluu Jänisjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 01) Loitimon alueella (01.02) Loitimon lähialueeseen (01.021). Jänsijoen vesistö sijaitsee puoliksi Suomessa ja puoliksi Venäjällä.[5]

Loitimo sijaitsee Jänsijoen vesistön keskivaiheilla ja se kerää vettä usealtakin suunnalta. Siihen laskee pieni Melapuron valuma-alueen (01.024) laskupuro Melapuro Melakon Haikanlahteen ja Mustapuron valuma-alueen (01.028) laskupuro Mustalahteen. Myös Vekarusjoen alaosan alue (01.022) laskee Vekarusjokea myöten siihen tuoden kaikki yläjuoksulla olevat vedet sen läpi Loitimoon. Järveen laskee pohjoisesta Jänisjoki, joka on Haarajoen alueen (01.03) laskujoki. Kaatiojärvestä lähtevä Kaurakosken lasku-uoma tuo Eimisjärven valuma-alueen (01.07) vesiä. Loitimo laskee Melakosta Jänisjokea myöten Venäjälle, jonka vastaisen rajan se ylittää Värtsilän kylässä.[5]

Loitimon lähialueella on 18 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimpia ovat Kivijärvi (84 ha), Laavalampi (42 ha), Valkeinen (31 ha), Oskonlampi (20 ha) ja Puurolampi (11 ha).[5]