Meksikonkarvatonkoira

Meksikonkarvatonkoira (Xolo, Xoloitzuintli, Xoloitzcuintle) on meksikolainen alkukantainen koirarotu. Sitä pidetään harvinaisena, mutta se ei ole kuolemassa sukupuuttoon. Maailmassa arvioidaan olevan noin 5 000 yksilöä, joista 4 000 elää Meksikossa.

Meksikonkarvatonkoira

Karvaton ja karvallinen yksilö
Avaintiedot
Alkuperämaa  Meksiko
Määrä Suomessa rekisteröity 136 (isoja 91, keskikokoisia 29 ja pieniä 16)[1]
Rodun syntyaika 1000 eaa.
Alkuperäinen käyttö uhrimenot, lämpötyyny, vahtikoira
Nykyinen käyttö seurakoira, vahtikoira
Muita nimityksiä xoloitzuintli, xoloitzcuintle, xolo, Mexican Hairless, bogar, perro azteca, perro mexica
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 6 Alkukantaiset koirat
#234
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 25–55 cm

Rotu eli pitkään ilman tavoitteellista jalostustyötä. Rotua risteytettiin mm. villakoirien, chihuahuoiden ja mäyräkoirien kanssa. 1950-luvulla rotu sai uuden alun eurooppalaisten etsintäjoukkojen avulla, sillä pääasiassa brittiläisistä diplomaateista koottu ryhmä matkusti ympäri Meksikon maaseutuja ja tutkimattomia kyliä etsien jalostuskelpoisia yksilöitä. Eräs tunnetuimmista rodun "pelastajista" oli kreivitär Lascie Premio Real. Yhdessä Lascie Premio Real ja englantilainen armeijan kenraali Norman P. Wright kirjoittivat ensimmäisen rotumääritelmän, joka sittemmin otettiin käyttöön Meksikon kennelliitossa.

Ulkonäkö

Meksikonkarvatonkoira on virallisesti kaikkein karvattomin koirarotu.[2] Meksikonkarvattomatkoirat jaetaan kokonsa puolesta kolmeen eri kokoluokkaan: pieni (25–35 cm), keskikokoinen (36–45 cm) ja suuri (46–60 cm). Erittäin hienoille yksilöille sallitaan säkäkorkeus 62 cm:iin saakka. Runko on mittasuhteiltaan tasapainoinen, rinta leveä ja rintakehä tilava, raajat ja häntä ovat pitkät.

Rodun erityispiirre on karvapeitteen täydellinen puuttuminen rungosta. Kuitenkin otsassa ja niskassa kasvaa lyhyttä, karkeaa ja tiheää karvaa, joka voi olla minkä väristä tahansa. Tämä karva ei koskaan saa muodostaa pitkää, laadultaan pehmeää päätupsua. Karkeaa karvaa esiintyy usein käpälissä ja hännänpäässä, sen puuttuminen ei kuitenkaan ole virhe. Pitkäkarvaisuus on hylkäävä virhe. Joillain yksilöillä on kokonainen karvapeite.

Yksivärisyys ja tummat värisävyt ovat toivotuimmat. Väri vaihtelee mustasta mustanharmaaseen, liuskeenharmaaseen, tumman harmaaseen, punertavaan, maksanruskeaan, pronssinväriseen tai kullankeltaiseen. Väri voi olla kirjava, johon luetaan myös valkoiset läiskät.

Luonne ja käyttäytyminen

Meksikonkarvattomatkoirat ovat uteliaita ja hellyydenkipeitä. Alkukantaisina koirina ne ovat usein vieraita ihmisiä kohtaan välinpitämättömiä ja varautuneita.

Alkuperä

Meksikonkarvattomankoiran historia ulottuu yli 3 000 vuoden taakse muinaiseen Meksikoon. Sitä pidettiin Xolotl-jumalan edustajana, mistä se sai toisen nimensä; itzuintli tarkoittaa puolestaan koiraa. Muinaiset intiaanit pitivätkin meksikonkarvattomia pyhinä koirina, jotka auttoivat omistajiensa sieluja matkalla tuonpuoleisessa.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.