Universidad Nacional Autónoma de México

UNAM-yliopiston historia alkaa peräti vuodesta 1551, jolloin Espanjan kuningas Filip II perusti Real y Pontificia Universidad de México -yliopiston. Se oli Amerikan mantereen vanhimpia yliopistoja.[2] Alkujaan sen koulutuksen tasoa pidettiin yhtä korkeana kuin muidenkin Espanjan keskiaikaisten yliopistojen. Se oli kuitenkin tiukasti katolisen kirkon valvonnassa, ja yliopiston toimintaa häirinneet poliittiset ja uskonnolliset tahojan vaikutuksesta yliopisto jäi jälkeen Euroopassa vuosien 1600–1800-luvuilla tapahtuneesta tieteellisesti kehityksestä. Benito Juárezin hallinto sulki yliopiston 1857, jolloin maahan perustettiin monia itsenäisiä kouluja eri tieteenaloille.[3]

Porfirio Díazin aikana itsenäiset koulut yhdistettiin uudelleen, ja ne muodostivat Meksikon kansallisen yliopiston. Meksikon vallankumouksen jälkeen 1920-luvulla Meksikon yliopistot asetettiin valtion alaisuuteen, mutta kansallinen yliopisto sai autonomian 1929.[3] Samalla yliopistoa alettiin kutsua sen nykyisellä nimellään.[2]

Yliopisto sijaitsi monissa eri rakennuksissa Méxicon historiallisessa keskustassa. Jo 1920-luvulla suunniteltiin kampuksen rakentamista. Vuonna 1943 päätettiin, että yliopistokampus rakennettaisiin Coyoacániin Méxicon kaupungin eteläpuolelle. Vielä tuolloin alue oli kaupunkimaisen asutuksen ulkopuolella.[2]

Kampuksen suunnittelusta käynnistettiin kilpailu, jonka voittivat Mario Pani ja Enrique Del Moral. Heidän suunnitelmansa yhdistivät modernismia ja paikallisia traditioita, kuten paikallisia materiaaleja ja esikolumbiaanisen ajan arkkitehtuuria. Rakennusten ja aukioiden toteuttamiseen kutsuttiin Meksikon merkittävimpiä taiteilijoita ja lopulta noin 60 arkkitehtia ja taiteilijaa työskenteli kampuksen parissa. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1949 ja kampuksen päärakennus avattiin virallisesti vuonna 1952 ja ensimmäisen luennot pidettiin vuonna 1954.[2]

Yliopiston stadion, joka tunnetaan nykyään nimellä Estadio Olímpico Universitario, oli Méxicon olympialaisissa 1968 kisojen olympiastadionina.[4] Ennen olympialaisia yltyivät opiskelijaprotestit presidentti Gustavo Díaz Ordazin hallintoa vastaan. Armeija valtasi UNAMin kamppuksen vastatoimena, sillä alueella oli määrä olla monia olympialaisten tapahtumia. Tapahtumat kärjistyivät 2. lokakuuta 1968, jolloin armeija ampui useita protestoijia Tlatelolcon verilöylyssä.[5] Yliopiston on edelleen ollut aktiivista poliittista opiskelijatoimintaa, ja esimerkiksi 1999 opiskelijajoukko vastusti suunniteltuja koulumaksuja.[3]

UNAM on yksi maailman suurimmista yliopistoista, sillä siellä on yli 315 000 opiskelijaa, kun mukaan lasketaan sen alaisuudessa olevat high schoolit ja Meksikon kansallinen valmistava koulu. Yliopistossa on mahdollisuus suorittaa sekä korkeakoulututkinto että jatko-opiskeluita.[6] Yliopiston alaisuudessa olevien high schooleissa ja valmistavassa koulussa on yhteensä 109 530. Varsinaisia yliopisto-opiskelijoita UNAMiin kuuluu 205 930, ja niistä jatko-opiskelijoita on 25 167.[1]

UNAMissa on opiskellut monia kuuluisia henkilöitä. Heidän joukossaan on muun muassa neljä Nobel-voittajaa. Yliopistossa ovat opiskelleet rauhanpalkinnon saanut Alfonso García Robles, kirjallisuuspalkinnon saanut Octavio Paz, kemianpalkinnon saanut Mario J. Molina ja Ana María Cetto, joka on kuulunut kahteen rauhanpalkinnon saaneeseen organisaatioon.[6]

• Yliopiston kotisivut (espanjaksi) (englanniksi)
• UNAMin kulttuuri (espanjaksi)
• Yliopiston pääkampus UNESCOn sivuilla (englanniksi) (ranskaksi)