Meitnerium

Meitnerium on radioaktiivinen siirtymäalkuaineisiin kuuluva keinotekoinen metallimainen alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Mt ja järjestysluku 109.[1] Väristä ei ole täyttä varmuutta, mutta luultavimmin se on hopean vaaleaa tai harmaata [2]. Kemiallisia kokeita meitneriumille ei ole tehty, jonka vuoksi yhtäkään alkuaineen perusominaisuutta ei ole määritetty kokeellisesti. Tiedot perusominaisuuksista perustuvat näin ollen vain teoreettisiin laskelmiin. [3]

Hassium ← Meitnerium → Darmstadtium
Ir
↑
Mt
↓
-  
 
 


Yleistä
NimiMeitnerium
TunnusMt
Järjestysluku109
Luokkasiirtymämetalli
Lohkod-lohko
Ryhmä9
Jakso7
Löytövuosi, löytäjä1982, Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin ryhmä
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(278)
Orbitaalirakenne[Rn]5f146d77s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 15, 2
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto
Muuta
Ominaislämpökapasiteettiluotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero54038-01-6
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Meitneriumin vakaimman isotoopin Mt-278 puoliintumisaika on noin 5 sekuntia [1][2].

Historia

Peter Armbrusterin ja Gottfried Münzenbergin johtama saksalainen tutkijaryhmä löysi Meitneriumin vuonna 1982 Gesellschaft für Schwerionenforschung -tutkimuslaitoksessa (GSI) Darmstadtissa Saksassa [2][3]. Armbruster ryhmänsä kanssa valmisti yhden atomin meitnerium-266 isotooppia pommittamalla vismutin isotooppia Bi-209 raudan isotoopin Fe-58 ytimillä lineaarista kiihdytintä käyttämällä [4].

Meitnerium-266 isotoopin fuusioitumisen reaktioyhtälö

209Bi + 58Fe →266Mt + 1n    [5]

Muodostuneen meitnerium-266 isotoopin puoliintumisaika on noin 3 millisekuntia [1]. Löydös vahvistettiin kolme vuotta myöhemmin Dubnassa Joint institute for Nuclear Research tutkimuslaitoksessa [1][6]. Kuusi vuotta myöhemmin valmistettiin samaa isotooppia kaksi atomia [7].

Meitnerium sai nimensä vuonna 1997 itävaltalais-ruotsalaisen fyysikon Lise Meitnerin mukaan [1]. Sen väliaikainen, IUPAC:n mukainen, nimi ennen virallista nimeämistä oli unnilennium (Une) [8].

Ominaisuudet

Meitnerium on keinotekoinen alkuaine. Oletettavasti huoneenlämpötilassa (298 K) meitnerium esiintyy kiinteänä. Väriltään se on todennäköisesti hopean vaaleaa tai harmaata. Meitnerium kuuluu jaksollisessa järjestelmässä ryhmään 9 ja jaksoon 7 sekä d-lohkoon. [5] Ainuttakaan meitneriumin perusominaisuutta ei ole vielä määritetty kokeellisesti, vaan nämä perustuvat laskennallisiin arvioihin [3].

Elektronikuoren rakenne [4]:

1s2

2s2 2p6

3s2 3p6 3d10

4s2 4p6 4d10 4f14

5s2 5p6 5d10 5f14

6s2 6p6 6d7

7s2

Vuoteen 2016 mennessä meitneriumia ei ole käytetty muissa kuin tutkimustarkoituksissa ja sitä on valmistettu muutamia atomeja. Todennäköisesti sitä ei koskaan tulla eristämään silmin havaittavia määriä. [2] Tämä johtuu siitä, että meitnerium hajoaa erittäin nopeasti alfahiukkasten emissiolla [5]. Meitneriumilla ei ole biologisia käyttökohteita ja radioaktiivisuuden takia se on myös myrkyllistä [8].

Meitneriumin atomimassa on 268 u ja sen kovalenttinen säde on 1,29 Å [1]. Meitneriumin laskettu tiheys huoneenlämpötilassa on 37.4 g/cm3. Se on toiseksi suurin tunnetuista alkuaineiden tiheyksistä. [8]

Isotoopit

Meitneriumilla on viisitoista isotooppia, joista kaikki ovat radioaktiivisia [8]. Puoliintumisaika tiedetään yhdeksälle näistä isotoopeista. Vakain isotooppi on Mt-278, jonka puoliintumisaika on noin 5 sekuntia. Suurin osa meitneriumin isotoopeista hajoaa α-hajoamisen kautta, mutta osa isotoopeista hajoaa spontaanin fission (SF) kautta pienemmiksi ytimiksi. [1]

Taulukko 2. Meitneriumin tunnettuja isotooppeja, niiden atomimassat, puoliintumisajat ja hajoamistavat. [1]

Isotooppi Atomimassa (u) Puoliintumisaika Hajoamistapa
Mt-266 266,137 ~ 3 ms α, SF
Mt-267 267,137 19 ms α
Mt-268 268,139 ~ 0,02 s α
Mt-270 270,140 ~ 0,8 s α
Mt-274 274,147 ~ 0,4 s α
Mt-275 275,149 ~ 9,7 ms α
Mt-276 276,152 ~ 0,6 s α
Mt-277 277,153 ~ 5 ms SF
Mt-278 278,156 ~ 5 s  

Lähteet
  1. W. M. Haynes, ed., CRC Handbook of Chemistry and Physics, 97th Edition (Internet Version 2017), CRC Press/Taylor & Francis, Boca Raton, FL
  2. Chemical Data. Meitnerium – Mt, Royal Chemical Society http://www.rsc.org/periodic-table/element/109/meitnerium
  3. Panetta, Daniele, Heinz Gäggeler, Michael Steppert, Tobias L. Ross, Sönke Szidat, Cathy S. Cutler, Guerra, Alberto Del, Christoph Düllmann, Klaus Eberhardt, and Norman Edelstein. Modern Applications, edited by Daniele Panetta, et al., De Gruyter, 2016. s.327, ProQuest Ebook Central, http://ebookcentral.proquest.com/lib/tut/detail.action?docID=4644589
  4. Jefferson Lab – The Element Meitnerium, Thomas J. National Accelerator Facility – Office of Science Education, http://education.jlab.org/itselemental/ele109.html
  5. WebElements – Meitnerium, Winter M. J.https://www.webelements.com/meitnerium/
  6. Barber, R. C.; Greenwood, N. N.; Hrynkiewicz, A. Z.; Jeannin, Y. P.; Lefort, M.; Sakai, M.; Ulehla, I.; Wapstra, A. P.; Wilkinson, D. H. (1993). "Discovery of the transfermium elements. Part II: Introduction to discovery profiles. Part III: Discovery profiles of the transfermium elements". Pure and Applied Chemistry. 65 (8): 1757, https://www.iupac.org/publications/pac/pdf/1993/pdf/6508x1757.pdf
  7. Greenwood, N.N. Earnshaw, A.. (1997). Chemistry of the Elements (2nd Edition). Elsevier. Online version available at: http://app.knovel.com/hotlink/toc/id:kpCEE00006/chemistry-elements-2nd/chemistryelements-2nd
  8. ThoughtCo, Meitnerium Facts – Mt or Element 109, Ph.D. Helmenstine A. M., https://www.thoughtco.com/meitnerium-facts-mt-or-element-109-3865911

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.