Meisner-tekniikka

Meisner-tekniikka on näyttelemisen tekniikka, jonka on kehittänyt näyttelijä ja näyttelijätyön opettaja Sanford Meisner.

Meisner kehitti tekniikan työskenneltyään Lee Strasbergin ja Stella Adlerin kanssa Group Theatressa New Yorkissa ja kaupungin Neighborhood Playhousen näyttelemisen johtajana, ja hän kehitti sitä viisikymmentä vuotta [1]. Nykyisin tekniikkaa kuuluu opetusohjelmaan Neighborhood Playhousessa sekä Sanford Meisner Studio -koulussa, jolle hänen perikuntansa on antanut oikeuden käyttää hänen nimeään.

Menetelmän juuret ovat Konstantin Stanislavskin työssä, mutta Meisner ei hyväksynyt tunnemuistin käyttöä, vaan perusti tekniikkansa mielikuvitukseen ja uskoon, joiden avulla näyttelijä löytää roolihahmonsa tunteet ja ajatukset. Meisner luonnehtii menetelmäänsä: ”Näytteleminen on kyky elää totuudellisesti kuvitteellisessa tilanteessa”.[2]

Meisner-menetelmiin kuuluu toisiinsa perustuvia itsenäisiä harjoituksia. Se on läntisen teatterin systemaattisimpia ja täydellisimpiä näyttelijätekniikkoja. Meisnerin oppilaita ovat olleet muun muassa näyttelijät Robert Duvall, Diane Keaton, Gregory Peck ja Sidney Pollack, ohjaaja Sidney Lumet sekä käsikirjoittajat Arthur Miller ja David Mamet.[2]

Kirjallisuutta
  • Longwell, Dennis and Sanford Meisner. Sanford Meisner on Acting. New York: Random House, 1987

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.