Meiji (keisari)

Meiji (jap. 明治天皇, Meiji-tennō, 3. marraskuuta 1852 Kioto – 30. heinäkuuta 1912 Tokio), syntymänimeltään Mutsuhito (jap. 睦仁),[1] oli perinteisen vallanperimysjärjestyksen mukaan Japanin 122. keisari. Keisari Meijillä oli keskeinen rooli Japanin Meiji-restauraatiossa, jossa keisarihuone palautettiin jälleen valtaan. Hänen syntyessään Japani oli eristäytynyt, esiteollinen feodalistinen Tokugawa-shōgunaatin ja daimioiden hallitsema maa, joka oli jakautunut 250 läänitysalueeseen. Hänen kuollessaan maa oli käynyt läpi poliittisen, yhteiskunnallisen ja teollisen vallankumouksen ja siitä oli tullut suurvalta.

Meiji-tennō 明治天皇
Meiji-keisaria esittävä kuva 1890-luvulta
Japanin keisari
Valtakausi	3. helmikuuta 1867 – 30. heinäkuuta 1912
Kruunajaiset	12. syyskuuta 1868
Edeltäjä	Kōmei
Seuraaja	Taishō
Syntynyt	3. marraskuuta 1852[1] Kioto, Japani
Kuollut	30. heinäkuuta 1912 (59 vuotta)[1] Tokio, Japani
Puoliso	Shōken Sachiko Sono (jalkavaimo) Naruko Yanagiwara (jalkavaimo)
Lapset	Taishō Masako Fusako Nobuko Toshiko + useita lapsena kuolleita
Suku	Yamato
Isä	Kōmei
Äiti	Nakayama Yoshiko
Uskonto	šintolaisuus
Nimikirjoitus

Meijin valtakauden tärkeisiin tapahtumiin lukeutuivat Japanin länsimaistamisen aloittanut Viiden artiklan vala vuonna 1868, feodalismin lopettaminen, modernin koulutusjärjestelmän luominen, Meiji-perustuslain käyttöönotto vuonna 1890, Japanin parlamentin avaaminen ja lopulta sodat Kiinaa ja Venäjää vastaan. Keisari Meiji oli itse esikuva sille, miten länsimaisia keksintöjä haluttiin omaksua osaksi japanilaista kulttuuria: hän ”käytti länsimaisia vaatteita ja söi länsimaista ruokaa, mutta kirjoitti samalla elämänsä aikana 100 000 perinteistä japanilaista runoa”.[1]

Keisari Meijiä edelsi valtaistuimella keisari Kōmei. Meiji nousi valtaan isänsä kuoleman jälkeen 3. helmikuuta 1867 ja oli ollut kuollessaan vuonna 1912 maan hallitsija yli 45 vuoden ajan. Häntä seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Yoshihito.