Mehter

Mehter oli erityisesti osmanien valtakunnan janitsaarisotilaiden perinteinen marssimusiikkityyli. Se levisi yleiseen käyttöön ja sitä soitettiin virallisissa tilaisuuksissa ja juhlissa. Mehter kiellettiin janitsaarikapinan väkivaltaisen kukistamisen jälkeen 1826, mutta musiikkiperinne herätettiin osmanivaltakunnan lakkauttamisen jälkeen ja sitä pidetään yllä yhä nykyajan Turkissa.

Mehteriä soittava orkesteri, mehterân.

Nykyajan turkkilainen marssimusiikkiorkesteri paraatissa Istanbulissa.

Keski-Eurooppaan musiikkityyli levisi luultavasti 1720 Puolan kuningas August II:n armeijan ottaessa sen käyttöön.[1]

Janitsaariorkesterin soitolle on tyypillistä vaihteleva rumpujen ja kellojen käyttö ja bassorummun, triangelin[2] ja symbaalien yhdistäminen.[1]

Musiikkityyliä on jäljitelty orkesterimusiikissa erityisesti 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Tämä on kuultavissa esimerkiksi Christoph Gluckin Le Recontre imprévue (1764; ”Odottamaton kohtaaminen”) ja Mozartin Ryöstö seraljista (1782) ja A-duuri pianosonaatin nro 11 (KV 331) 3. osassa ("Turkkilainen rondo") ja Joseph Haydnin sinfoniassa nro 100 (1794, Sotilassinfonia). Ludwig van Beethoven käytti musiikkityyliä näytelmämusiikkisävellyksen Ateenan rauniot (opus 113) "Turkkilaisessa marssissa" ja 9. sinfonian finaalin tenorisoolossa ("Froh, wie Seine Sonnen fliegen").[1]