Mehmed VI
Mehmed VI, oikealta nimeltään Mehmed Vahdettin tai Mehmed Vahideddin, (14. tammikuuta 1861 – 16. toukokuuta 1926) oli Turkin viimeinen sulttaani, joka hallitsi vuosina 1918–1922.
| Mehmed VI | |
|---|---|
 | |
| Osmanien valtakunnan sulttaani | |
| Valtakausi | 3. heinäkuuta 1918 – 1. marraskuuta 1922 |
| Edeltäjä | Mehmet V |
| Syntynyt |
14. tammikuuta 1861 Konstantinopoli, Osmanien valtakunta |
| Kuollut |
16. toukokuuta 1926 (65 vuotta) Sanremo, Italia |
| Puoliso |
Emine Nazikeda Seniye Inshira Kadın Efendi Sadiye Mevedett Kadın Efendi Nevare Kadın Efendi Nimit Nevzad Kadın Efendi |
| Suku | Osmani |
| Isä | Abd-ul-Mejid |
| Äiti | Gülüstü Hanım |
| Uskonto | sunnalaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Ensimmäinen maailmansota merkitsi tuhoa Turkin sulttaanikunnalle. Britannian joukot miehittivät sodan aikana Bagdadin ja Jerusalemin, ja useita Turkin maa-alueita Euroopassa joutui Britannian liittolaisten alaisuuteen. San Remon konferenssissa huhtikuussa vuonna 1920 Syyria annettiin Ranskan mandaattialueeksi ja Britannia sai Palestiinan ja Mesopotamian (nykyinen Irak) omiksi mandaattialueikseen. Mehmed allekirjoitti Sèvresin sopimuksen, jossa Turkki luopui Palestiinasta, Mesopotamiasta, Anatoliasta ja İzmirista 10. elokuuta 1920. Sopimuksessa Hejazin kuningaskunnasta (nykyisessä Saudi-Arabiassa) tuli itsenäinen valtio.
Turkkilaiset nationalistit olivat vihaisia sulttaanin hallintoon, joten uusi Turkin hallitus kokoontui Mustafa Kemalin johdolla vuonna 1920 Ankarassa. Uusi hallitus ilmoitti 23. huhtikuuta, että väliaikainen perustuslaki oli luotu ja valta oli siirretty sulttaanilta Turkin hallitukselle.
Tämä johti siihen, että sulttaani Mehmed VI luopui kruunusta 1. marraskuuta vuonna 1922 ja pakeni Konstantinopolista. Sulttaani astui brittiläiseen taistelulaivaan HMS Malayaan, joka vei hänet Maltan saarelle 17. marraskuuta. Sulttaani asui jonkin aikaa maanpaossa Maltalla, kunnes muutti myöhemmin Italian Rivieralle. Mehmed VI kuoli 15. elokuuta vuonna 1926 Sanremossa, Italiassa.
Hänen vanhimmasta serkustaan kruununprinssi Abdul Mejidista tuli Turkin kalifi, joka otti nimekseen Abdul Mejid II 9. marraskuuta 1922. Kalifi oli vallassa vuodesta 1922 vuoteen 1924, mutta todellinen valta oli Turkin uudella hallituksella.