Mehiläissyöjä

Mehiläissyöjä (Merops apiaster) on värikäs pistiäisravintoon erikoistunut säihkylintu.

Mehiläissyöjä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo: Mehiläissyöjät Meropidae
Suku: Mehiläissyöjät Merops
Laji: apiaster
Kaksiosainen nimi

Merops apiaster
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Mehiläissyöjä Wikispeciesissä
  Mehiläissyöjä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 25–29 cm, siipien kärkiväli 36–40 cm ja paino noin 60 g. Hyvin värikäs höyhenpuku. Lajin voi sekoittaa vain johonkin toiseen mehiläissyöjälajiin, lähinnä vihermehiläissyöjään. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuoren linnun selkä on himmeä ja vihertävä.

Esiintyminen

Mehiläissyöjä pesii Etelä- ja Itä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja läntisessä Aasiassa Intian länsiosiin saakka. Euroopassa elää 950 000–2 000 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Laji on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa. Suomessa lajia tavataan lähes vuosittain kesäaikaan touko-elokuussa, ensimmäinen havainto on tehty 1949.[2]

Elinympäristö

Pesimäaikana elää avoimessa, lämpimässä ympäristössä, kuten viljelysseuduilla, puutarhoissa, harvapuustoisilla rinteillä ja jokivarsilla.

Lisääntyminen
Mehiläisyöjänaaras (vas.) odottamassa koiraalta hyönteistä.
Mehiläissyöjän munia.

Laji pesii yhdyskuntina jokivarsilla. Se kaivaa pitkän, 1–1½ m joskus jopa 4 m pitkän, pesätunnelin hiekkatörmään ja naaras munii 5–8 munaa, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä noin 3 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä 20–30 päivän ikäisinä.

Ravinto

Syö pääasiassa ilmassa lentäviä hyönteisiä, enimmäkseen pistiäisiä kuten mehiläisiä, ampiaisia ja herhiläisiä. Ennen syömistä se poistaa myrkkypiikin hakkaamalla saalista jotakin kovaa vasten. Se syö noin 250 pistiäistä päivässä.

Lähteet
  1. BirdLife International: Merops apiaster IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.