Me Too -kampanja

Me Too -tunniste levisi sosiaalisessa mediassa nopeasti todella laajalle. Ensimmäisen vuorokauden aikana #MeToo-tunnistetta käytettiin Twitterissä yli 500 000 kertaa ja Facebookissa 12 miljoonaa kertaa. Somehuomion myötä kampanjan painotus laajeni alkuperäisestä kontekstistaan myös muun muassa työpaikoilla tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään.[4]

Julkisuuden henkilöistä Me Too -tunnistetta ovat käyttäneet muun muassa Lady Gaga,[5] Sheryl Crow,[5] Ellen DeGeneres,[6] Björk,[7] Angelina Jolie,[8] Jennifer Lawrence[8] ja Rupi Kaur.[9]

Me Too -johtohahmo Asia Argento maksoi 380 000 dollaria ahdistelusta syyttäneelle alaikäiselle pojalle.[10][11] Argento ensin kiisti seksin mutta myönsi sen myöhemmin.[12] New Yorkin yliopisto erotti kuuluisan feministi-professorin Avital Ronellin homoseksuaalin jatko-opiskelijansa kolmivuotisen sanallisen ja fyysisen seksuaalisen häirinnän vuoksi. Tapausta tuntemattomat feministit, kuten Judith Butler, puolustivat Ronellia vihjaillen[13] ja mustamaalaten opiskelijaa ja kyseenalaistaen tämän kertomuksen.[14]

Me Too -kampanja on herättänyt paljon keskustelua taide- ja kulttuurialalla. Kampanja ravisutti koko Yhdysvaltojen elokuva-alaa, sillä joukossa oli paljon tunnettuja nimiä. Los Angelesin syyttäjäviranomaiset päättivät marraskuussa 2017 perustaa erillisen yksikön tutkimaan Hollywoodin häirintäsyytöksiä. Yksikön perustamista on pidetty merkkinä siitä, kuinka merkittävä ongelma ahdistelu on elokuva-alalla.[18]

Seksuaalissävytteisten taideteosten poistamisesta museoista ja gallerioista on keskusteltu jo ennen Me Too -kampanjaa. Kampanjan myötä keskustelu on noussut jälleen pinnalle. Manchesterin taidegalleriassa kampanja vaikutti John William Waterhousen ”Hylas and the Nymphs” (1896) -maalauksen väliaikaiseen poistamiseen.[19][20] Maalauksessa nuoret nymfit viettelevät komeaa nuorukaista kohti houkutuksia, jotka lopulta johtavat hänen kuolemaansa. Taulun poistamisen myötä galleriaa syytettiin sensuurista, mutta museo puolustelee tekoaan halulla herättää keskustelua.[21]

Ateneumin kokoelmiin kuuluvaa Akseli Gallen-Kallelan taulua Aino-taru (1891) pyydetään aika ajoin poistettavaksi näkyviltä yleisötoiveiden johdosta, sillä jotkut kokevat sen sisällöltään sopimattomaksi.[21] Taideteoksessa vanha Väinämöinen havittelee Joukahaisen alastonta Aino-sisarta, jonka tämä on luvannut Väinämöiselle puolisoksi. Vaikka yhtäkään suoraan #metoo-liikehdinnästä johtuvaa Aino-taru-taulun poistovaatimusta ei ole tullut, se on osaltaan nostanut pintaan keskustelua seksuaalissävytteisten taideteosten poistamisesta Suomessa.[22]

Työoikeuden professori Seppo Koskinen kertoi iloitsevansa kampanjasta, sillä se on nostanut esiin seksuaalisen häirinnän yleisyyden. Hän kertoi odottaneensa ahdistelukeskustelun koskevan lisäksi työelämää, jossa häirintä on yllättävän yleistä. Koskisen mielestä muutaman kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus olisi sakon ohella oiva keino muistuttaa ilmiön vakavuudesta ja vastenmielisyydestä.[23]

Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan jokaisessa sivistyneessä maassa poliisin ja oikeuslaitoksen täytyy hoitaa kyseisenlaiset tapaukset. Putin ihmetteli, miksi tapauksia nostetaan esiin 10, 20 tai 30 vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen. Putinin mielestä tapauksiin liittyviä kysymyksiä ja konkreettisia tapauksia ei pitäisi tehdä jonkinlaiseksi kampanjaksi.[24]

Kirjailija Margaret Atwoodin mukaan Me Too -kampanja on seurausta rikkinäisestä oikeusjärjestelmästä. Hän vaatii parempaa läpinäkyvyyttä erityisesti tapaukseen, jossa entistä yliopistoprofessoria Steven Gallowayta syytettiin seksuaalisesta häirinnästä. Atwood vetoaa yhtäläisiin ihmisoikeuksiin toteamalla, että niiden tukeminen ei ole sotimista naisia vastaan. Hän siis vaatii tasa-arvoa ja sitä, että miehiä kuunneltaisiin tapauksissa enemmän.[25] Ranskalainen näyttelijätär Catherine Deneuve ja joukko muita tunnettuja ranskalaisnaisia julkaisivat Le Monde -sanomalehdessä kirjoituksen, jossa he väittävät Me Too -kampanjan menneen liian pitkälle ja johtaneen miesten syyllistämiseen. Kirjoitus herätti keskustelua, ja Ranskassa feministit sekä useat naispoliitikot ovat tuominneet kirjoitukset.[26]

Suomessa kirjailija Pirkko Saision mielestä Me Toon puitteissa on ”niin sanotusti menty yli”. Saision mukaan seksuaaliseen häirintään on puututtava, mutta Me Toon yhteydessä puhutaan ”aika sekaisin monista asioista”, kuten Lauri Törhösen sekä Aku Louhimiehen tapauksissa, joissa toista syytetään seksuaalisesta häirinnästä ja toista kyseenalaisista ohjaustavoista. Saisio ei myöskään osaa sanoa, onko tarpeellista vetää yksityisiä ihmisiä näin julkisuuteen. Lisäksi Saisio perää vastuuta yhteisöiltä ja ihmettelee, miksei kyseisiin häirintöihin ole aikoinaan puututtu, vaikka niillä on väistämättä ollut paljon silminnäkijöitä. Hänen mielestään ei ole ”kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa” ja massaliikkeet ovat aina pelottavia.[27]

Suomen Kuvalehden mukaan Louhimies joutui Me Too -kampanjan keskipisteeksi Suomessa vuonna 2018. Syksyllä 2020 menestynyt ohjaaja Antti J. Jokinen jouduttiin vaihtamaan Aku Louhimieheen näyttelijöiden fyysisen ja henkisen turvallisuuden turvaamiseksi Suomen historian kalleimmassa elokuvassa Omerta: 6/12. Jokisen vaimo Krista Kosonen ja moni muu tähti jättivät projektin Jokisen vaihtuessa Louhimieheen.[28][29] Louhimiehen sisarpuoli Katju Aro on feministisen puolueen puheenjohtaja.[30]

Koko Hubaran mukaan Me Toon huono puoli on se, että ihmiset eivät uskalla lähestyä toisiaan, koska ei vielä ole löydetty tapaa kertoa kiinnostuksestaan niin, ettei kukaan ahdistuisi.[31]

Me Too -kampanja sai merkittävästi huomiota myös Suomessa. Suomalaisista julkisuuden henkilöistä kampanjaan osallistuivat muun muassa muusikot Paula Vesala, Chisu ja toimittaja Hanna Sumari.[32] Myös koomikko Iikka Kivi osallistui kampanjaan myöntämällä Facebook-sivuillaan syyllistyneensä itse seksuaaliseen häirintään, ja hän korostikin, että myös tekijöiden tulisi astua esiin.[33]

Entinen Tukholman kaupunginteatterin johtaja Benny Fredriksson teki maaliskuussa 2018 itsemurhan. Häntä oli syytelty 16 vuoden aikana väitetysti tapahtuneista teoista.[50] Fredrikssoniin kohdistuneen arvostelun paljasti iltapäivälehti Aftonbladet, joka oli haastatellut 40 kaupunginteatterin palveluksessa olevaa tai ollutta henkilöä. Eräs nimettömänä haastateltu oli nimittänyt Fredrikssonia pikku-Hitleriksi.[51]

Vuoden 2018 Nobelin kirjallisuuspalkintoa ei jaettu, sillä Ruotsin akatemia ei ollut päätösvaltainen sen jälkeen kun kuusi jäsentä erosi huhtikuussa 2018 vastalauseena akatemian jäsenen Jean-Claude Arnaultin käytökselle muita jäseniä, näiden tyttäriä, puolisoita ja kansliatyöntekijöitä kohtaan. Arnault sai raiskauksesta vankeustuomion.[52][53]

Televisiojuontaja Martin Timelliä syyteltiin mediassa. Hänen ohjelmansa TV4-kanavalla peruttiin.[54] Timellistä aloitettiin poliisitutkinta, jonka päätteeksi hänet vapautettiin syytteistä. Timell on kannellut syyttäjäviranomaisille häntä koskeneesta uutisoinnista ja lisäksi hän on haastanut TV4-kanavan oikeuteen sopimusrikkomuksesta.[55]

Ruotsalainen julkisen sanan neuvostoa vastaava median valvontaelin, Ruotsin lehdistökomitea PON antoi yliampuvasta #metoo-uutisoinnista langettavia päätöksiä maan merkittävimmille sanomalehdille. Komitean mukaan syytöksissä oli liian hatarat perusteet ja uutisointi oli omiaan aiheuttamaan kohtuutonta haittaa. Langettavia päätöksiä saivat iltapäivälehdet Aftonbladet, Expressen ja Hänt i Veckan, sanomalehdet Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet sekä työväenliikkeen lehti Arbetaren. Aftonbladet perusteli Martin Timelliä koskenutta uutisointiaan sillä, että tämä on julkisuuden henkilö, jota koskevilla rikosepäilyillä on tavallista suurempi painoarvo.[54]

Ruotsalainen kansanedustaja Stefan Nilsson joutui vuonna 2017 eroamaan Ympäristöpuolue Vihreiden eduskuntaryhmästä häirintäsyytösten vuoksi. Syytökset todettiin perättömiksi, minkä vuoksi Nilssonia syyttänyt nainen on saanut syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta.[55]

Aftonbladetin entinen toimittaja Fredrik Virtanen haastoi ruotsalaisen mediapersoonan Cissi Wallinin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Wallin oli Instagramiin kirjoittamassaan päivityksessä kertonut Virtasen raiskanneen hänet vuonna 2006. Wallinin päivitykset syksyllä 2017 olivat herättäneet runsaasti huomiota ja niitä olivat jakaneet eteenpäin muiden muassa näyttelijä Mia Skäringer ja kirjailija Camilla Läckberg. Virtanen on ilmoittanut harkitsevansa oikeusprosessia myös Skäringeriä ja Läckbergiä vastaan, mikäli Wallin tuomitaan.[55] Joulukuussa 2019 Tukholman käräjäoikeus tuomitsi Wallinin törkeästä kunnianloukkauksesta enintään kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen ja päiväsakkoihin sekä maksamaan Virtaselle 90 000 kruunun eli noin 9 000 euron korvaukset.[56]

Ennen Me Too -somekampanjan perustamista, suomalaiset jakoivat Twitterissä seksuaalisen ahdistelun kokemuksiaan tunnisteella #lääppijä. Lääppijä-kampanjan aloitti tammikuussa 2016 oululainen Satu Lapinlampi toisen, anonyyminä pysyttelevän henkilön kanssa.[57] Suomalaisista julkisuudenhenkilöistä muun muassa muusikko Paula Vesala ja poliitikko Outi Alanko-Kahiluoto jakoivat kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa tunnisteella #lääppijä.[58]

Jos somessa julkaisee #MeToo-kertomuksen, josta suuri joukko ihmisiä pystyy tunnistamaan väitetyn tekijän, saattavat julkaisija ja tekstin kirjoittaja syyllistyä rikokseen, esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen. Rikoksen tekijälläkin on osittain oikeus yksityisyyteen. Viestin poistaminen jälkeenpäin ei poista rikosvastuuta.[59]

Korkein oikeus tuomitsi vuonna 2021 naisen törkeään kunnianloukkaukseen, kun hän oli väittänyt usealle ihmiselle joutuneensa tietyn miehen raiskaamaksi. Oikeuden mukaan väite oli valheellinen ja aiheuttanut miehelle haittaa, ja fyysistä tai sanallista uhkailua ei ollut.[59]

• John William Waterhouse (Tapaus Hylas ja nymfit)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Me Too -kampanja Wikimedia Commonsissa